Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys vanhemmuuteen : Ohjaustuokio Oulun ensi- ja turvakodin Seraffiina -ryhmälle
Keskitalo, Sanna-Mari (2014)
Keskitalo, Sanna-Mari
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405015513
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405015513
Tiivistelmä
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto
Tekijä: Sanna-Mari Keskitalo
Opinnäytetyön nimi: Varhaisten ihmissuhteiden merkitys vanhemmuuteen –Ohjaustuokio Oulun ensi- ja turvakodin Seraffiina -ryhmälle
Työn ohjaajat: Pirjo Juujärvi ja Minna Perälä
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2014 Sivumäärä: 38
Idea projektille lähti omasta kiinnostuksesta sitä kohtaan, miten itse saamamme hoiva vaikuttaa siihen, miten hoivaamme omia lapsiamme. Halusin pitää ohjaustuokion aiheesta äiti-lapsi -ryhmälle. Oulun ensi- ja turvakodin Seraffiina- ryhmän tavoitteena on tukea äitien ja lasten välistä varhaista vuorovaikutusta, joten aihe sopi sinne hyvin.
Toteutin opinnäytetyön projektimuotoisena ja tavoitteena oli pitää ryhmälle ohjaustuokio aiheesta. Tavoitteena oli, että äidit saavat tietoa siitä, että lapsena saatu hoiva vaikuttaa omaan tapaan hoitaa lasta ja tunteisiin, mitä lapsen hoivaaminen itsessä herättää. Tavoitteena oli, että tuokio vahvistaa ohjattavien roolia vanhempina ja, että he tiedostavat omia vahvuuksiaan, sekä sitä missä tarvitsevat tukea ja haluavat kehittyä.
Ohjaus perustui teorialle kiintymyssuhteista, varhaisesta vuorovaikutuksista ja tutkimustiedosta siitä, miten varhaislapsuudessa saatu hoiva vaikuttaa tapaan toimia vanhempana. Eettisistä syistä ohjaus suunniteltiin niin, ettei aihetta käyty ryhmäläisten kohdalla henkilökohtaisella tasolla läpi. Ryhmäläiset tekivät omaa elämää koskevan elämänviivatehtävän. Tehtävän avulla oli tarkoitus herättää vanhempia pohtimaan omaa menneisyyttään ja sen vaikutusta omaan vanhemmuuteen.
Kaikki ryhmäläiset kokivat aiheen mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi ja osa kertoi palautteessa oppineensa jotain uutta. Ryhmäläisten mukaan asia oli esitetty selkeästi ja ymmärrettävästi. Ryhmän ohjaajien antaman palautteen mukaan tietoa oli yhdelle kerralle liikaa, joten aihetta olisi pitänyt rajata enemmän.
Ohjaustuokion aihe oli todella mielenkiintoinen ja se herättää paljon ajatuksia vanhemmissa. Aiheen teoriapohjaa voi soveltaa monenlaisissa keskusteluissa vanhempien parissa tehtävässä työssä. Omilta vanhemmilta saatu malli vaikuttaa niin pienissä kuin isommissa asioissa vanhempien tapaan toimia kasvattajina.
Asiasanat: Varhainen vuorovaikutus, kiintymyssuhde, vanhemmuus, erityinen tuki
Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto
Tekijä: Sanna-Mari Keskitalo
Opinnäytetyön nimi: Varhaisten ihmissuhteiden merkitys vanhemmuuteen –Ohjaustuokio Oulun ensi- ja turvakodin Seraffiina -ryhmälle
Työn ohjaajat: Pirjo Juujärvi ja Minna Perälä
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2014 Sivumäärä: 38
Idea projektille lähti omasta kiinnostuksesta sitä kohtaan, miten itse saamamme hoiva vaikuttaa siihen, miten hoivaamme omia lapsiamme. Halusin pitää ohjaustuokion aiheesta äiti-lapsi -ryhmälle. Oulun ensi- ja turvakodin Seraffiina- ryhmän tavoitteena on tukea äitien ja lasten välistä varhaista vuorovaikutusta, joten aihe sopi sinne hyvin.
Toteutin opinnäytetyön projektimuotoisena ja tavoitteena oli pitää ryhmälle ohjaustuokio aiheesta. Tavoitteena oli, että äidit saavat tietoa siitä, että lapsena saatu hoiva vaikuttaa omaan tapaan hoitaa lasta ja tunteisiin, mitä lapsen hoivaaminen itsessä herättää. Tavoitteena oli, että tuokio vahvistaa ohjattavien roolia vanhempina ja, että he tiedostavat omia vahvuuksiaan, sekä sitä missä tarvitsevat tukea ja haluavat kehittyä.
Ohjaus perustui teorialle kiintymyssuhteista, varhaisesta vuorovaikutuksista ja tutkimustiedosta siitä, miten varhaislapsuudessa saatu hoiva vaikuttaa tapaan toimia vanhempana. Eettisistä syistä ohjaus suunniteltiin niin, ettei aihetta käyty ryhmäläisten kohdalla henkilökohtaisella tasolla läpi. Ryhmäläiset tekivät omaa elämää koskevan elämänviivatehtävän. Tehtävän avulla oli tarkoitus herättää vanhempia pohtimaan omaa menneisyyttään ja sen vaikutusta omaan vanhemmuuteen.
Kaikki ryhmäläiset kokivat aiheen mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi ja osa kertoi palautteessa oppineensa jotain uutta. Ryhmäläisten mukaan asia oli esitetty selkeästi ja ymmärrettävästi. Ryhmän ohjaajien antaman palautteen mukaan tietoa oli yhdelle kerralle liikaa, joten aihetta olisi pitänyt rajata enemmän.
Ohjaustuokion aihe oli todella mielenkiintoinen ja se herättää paljon ajatuksia vanhemmissa. Aiheen teoriapohjaa voi soveltaa monenlaisissa keskusteluissa vanhempien parissa tehtävässä työssä. Omilta vanhemmilta saatu malli vaikuttaa niin pienissä kuin isommissa asioissa vanhempien tapaan toimia kasvattajina.
Asiasanat: Varhainen vuorovaikutus, kiintymyssuhde, vanhemmuus, erityinen tuki