Näyteltävät ohjeet ohjaajan käyttöön : harrastajanäyttelijän ohjaaminen
Mäkelä, Ilja (2014)
Mäkelä, Ilja
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405055927
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405055927
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee näyttelemisen ohjaamista harrastajateatterissa. Teatteri-ilmaisun ohjaaja työskentelee usein ohjaten ilman akateemista näyttelijänkoulutusta toimivia esiintyjiä. Tällaisissa tilanteissa korostuu ohjaajan kyky muotoilla ohjeistuksensa niin, että harrastajanäyttelijä ymmärtää ja kykenee näyttelemään, siis toimimaan lavalla luontevalla tavalla, ohjaajan näkemyksen mukaisesti. Kysymys kuuluukin, onko olemassa jonkinlaisia yleismaailmallisia sääntöjä, vinkkejä tai pikaparannuksia, joilla yksittäistä kohtausta tai tilannetta saisi elävämmäksi, luontevammaksi?
Kysymystä tutkitaan ohjaajan kannalta keskeisestä näyttelijäntyön teoriasta käsin. Perustuen realistisen teatterin kehittäjän, venäläisen Konstantin Stanislavskin ja hänen seuraajiensa, erityisesti yhdysvaltalaisen teatteripedagogin Robert Cohenin teorioihin, työ väittää että näyttelijän keskittymisen oikeanlainen kohdistaminen on ensiarvoisen tärkeää harrastajanäyttelijän ohjaajalle. Ratkaisuksi tarjotaan kahdeksan työkalua, joilla ohjaaja voi auttaa esiintyjää kohdistamaan keskittymisensä tilanteen kannalta mielekkäällä tavalla: päämäärän määrittely, taktiikat, toimintaverbit, faktat ja annetut olosuhteet, mielikuvat, salaiset sopimukset, fyysiset tehtävät sekä
emotionaaliset tapahtumat.
Koska näyttelijä kykenee vastaanottamaan vain tietyn määrän ohjeita kerrallaan, on tekijä näitä työkaluja soveltamalla jäsentänyt tilanteen ohjaamiseen viiden askeleen kartan, jonka ohjaaja käy läpi kronologisesti jokaisen kohtauksen ja tilanteen osalta. Jokainen askel – alustus, määrittely, tarkennus, ruokkiminen sekä vaihtelu ja variointi – rakentavat kukin yhden kerroksen kohtaukselle ohjaustilanteessa.
Keskeisimpinä lähdeteoksina työssä on käytetty Judith Westonin Näyttelijän ohjaaminen, Konstantin Stanislavskin Näyttelijäntyö sekä Robert Cohenin Näyttelemisen mahti -teoksia.
Kysymystä tutkitaan ohjaajan kannalta keskeisestä näyttelijäntyön teoriasta käsin. Perustuen realistisen teatterin kehittäjän, venäläisen Konstantin Stanislavskin ja hänen seuraajiensa, erityisesti yhdysvaltalaisen teatteripedagogin Robert Cohenin teorioihin, työ väittää että näyttelijän keskittymisen oikeanlainen kohdistaminen on ensiarvoisen tärkeää harrastajanäyttelijän ohjaajalle. Ratkaisuksi tarjotaan kahdeksan työkalua, joilla ohjaaja voi auttaa esiintyjää kohdistamaan keskittymisensä tilanteen kannalta mielekkäällä tavalla: päämäärän määrittely, taktiikat, toimintaverbit, faktat ja annetut olosuhteet, mielikuvat, salaiset sopimukset, fyysiset tehtävät sekä
emotionaaliset tapahtumat.
Koska näyttelijä kykenee vastaanottamaan vain tietyn määrän ohjeita kerrallaan, on tekijä näitä työkaluja soveltamalla jäsentänyt tilanteen ohjaamiseen viiden askeleen kartan, jonka ohjaaja käy läpi kronologisesti jokaisen kohtauksen ja tilanteen osalta. Jokainen askel – alustus, määrittely, tarkennus, ruokkiminen sekä vaihtelu ja variointi – rakentavat kukin yhden kerroksen kohtaukselle ohjaustilanteessa.
Keskeisimpinä lähdeteoksina työssä on käytetty Judith Westonin Näyttelijän ohjaaminen, Konstantin Stanislavskin Näyttelijäntyö sekä Robert Cohenin Näyttelemisen mahti -teoksia.