Kuntoutumisen arviointi alaraajaproteesin käyttäjällä
Nurminen, Tomi (2009)
Nurminen, Tomi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405147879
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405147879
Tiivistelmä
Proteesikuntoutus toteutetaan sairaanhoitopiireissä eri tavoin, joissa noudatetaan tiettyjä toimintaperiaatteita. Proteesikuntoutumisen arviointi on käsitteenä melko tuntematon ja kuntoutuksen jälkeen proteesinkäyttäjä näyttää olevan monessa suhteessa itse velvollinen arvioimaan omaa selviytymistään. Opinnäytetyössä selvitettiin, tekevätkö sairaanhoitopiirit kuntoutumisen arviointia alaraaja-amputoitujen proteesikuntoutuksen jälkeen. asiantuntijahaastattelulla selvitettiin, millainen on hyvä arviointi ja miksi sitä pitäisi tehdä. Näiden tietojen pohjalta esitetään olennaisimmat asiat, joihin alaraaja-amputoidun kuntoutuksen arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota.
Taustatiedot kerättiin kymmeneltä sairaanhoitopiiriltä, avoimena kysymyksenä sähköpostilla tai puhelinhaastatteluilla ja asiantuntijahaastattelu tehtiin teemahaastatteluna. Avoimen kysymyksen vastauksista ilmeni, että sairaanhoitopiireillä ei ole käytössään systemaattista proteesikuntoutuksen jälkeistä arviointikäytäntöä. Asiantuntijahaastattelun pohjalta todettiin, että arviointi kertoo kuntoutumisen lopputuloksen ja palveluntuottajan oman toiminnan tason. Proteesikuntoutujan arviointia tulee tehdä aina yksilöllisellä tasolla, ja se jaetaan useaan eri vaiheeseen. Kaikkien kuntoutusalan ammattilaisten tulisi tehdä kuntoutumisen arviointia. Proteesikuntoutumisen kannalta tärkein arvioinnista saatu tieto on proteesikävelytaito. Arviointien toistettavuus on yksilöllistä ja sitä tulee tehdä kaikille alaraajaproteesin käyttäjille. Arvioinnissa käytettävät mittarit tulisi olla yleisesti tunnettuja ja niiden käyttö tulisi soveltua kaikille käyttökoulutuksen saanneille kuntoutusalan ammattilaisille. Arviointikäytäntö pitäisi saada valtakunnallisesti kaikkien sairaanhoitopiirien käyttöön. Toteutuakseen se edellyttäisi sairaanhoitopiirien välistä yhteistyötä.
Arviointia tehdään monella eri sektorilla, mutta systemaattinen ja yleisesti käytetty arviointikäytäntö kuntoutusalalla on vähemmän tunnettua. Tulevaisuudessa proteesinkäyttäjän kuntoutuksessa pitäisi olla valtakunnallisesti yhtenäinen arviointikäytäntö. Näin proteesikuntoutumisen tuloksellisuus varmistuisi.
Taustatiedot kerättiin kymmeneltä sairaanhoitopiiriltä, avoimena kysymyksenä sähköpostilla tai puhelinhaastatteluilla ja asiantuntijahaastattelu tehtiin teemahaastatteluna. Avoimen kysymyksen vastauksista ilmeni, että sairaanhoitopiireillä ei ole käytössään systemaattista proteesikuntoutuksen jälkeistä arviointikäytäntöä. Asiantuntijahaastattelun pohjalta todettiin, että arviointi kertoo kuntoutumisen lopputuloksen ja palveluntuottajan oman toiminnan tason. Proteesikuntoutujan arviointia tulee tehdä aina yksilöllisellä tasolla, ja se jaetaan useaan eri vaiheeseen. Kaikkien kuntoutusalan ammattilaisten tulisi tehdä kuntoutumisen arviointia. Proteesikuntoutumisen kannalta tärkein arvioinnista saatu tieto on proteesikävelytaito. Arviointien toistettavuus on yksilöllistä ja sitä tulee tehdä kaikille alaraajaproteesin käyttäjille. Arvioinnissa käytettävät mittarit tulisi olla yleisesti tunnettuja ja niiden käyttö tulisi soveltua kaikille käyttökoulutuksen saanneille kuntoutusalan ammattilaisille. Arviointikäytäntö pitäisi saada valtakunnallisesti kaikkien sairaanhoitopiirien käyttöön. Toteutuakseen se edellyttäisi sairaanhoitopiirien välistä yhteistyötä.
Arviointia tehdään monella eri sektorilla, mutta systemaattinen ja yleisesti käytetty arviointikäytäntö kuntoutusalalla on vähemmän tunnettua. Tulevaisuudessa proteesinkäyttäjän kuntoutuksessa pitäisi olla valtakunnallisesti yhtenäinen arviointikäytäntö. Näin proteesikuntoutumisen tuloksellisuus varmistuisi.