Mikä yhteistyö? : Tampereen Hervannan päiväkotityöntekijöiden kokemuksia tuen tarpeesta lastensuojelun sosiaalityön kanssa tehtävässä yhteistyössä
Heinonen, Mirva; Kujansivu, Riitta (2014)
Heinonen, Mirva
Kujansivu, Riitta
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405158083
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405158083
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Tampereen Hervannan päiväkotien hoitohenkilökunnan kokemuksia tuen tarpeesta ja siitä, millaista tukea he toivoisivat saavansa lastensuojelun sosiaalityön kanssa tehtävässä yhteistyössä. Lisäksi opinnäytetyössä haluttiin tuoda esille päiväkotien henkilökunnan käsityksiä siitä, mitä lastensuojelu on. Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostivat lastensuojelu, päivähoito ja niiden välinen yhteistyö sekä organisaatiokulttuuri.
Opinnäytetyön tutkimusosion aineisto kerättiin puolistrukturoidulla monivalintakyselyllä, joka oli suunnattu Hervannan päiväkotien henkilökunnalle. Kysely sisälsi myös avoimia vastausvaihtoehtoja. Kyselyyn vastasi 56 työntekijää yhdeksästä päiväkodista. Aineisto analysoitiin sekä kvantitatiivisilla, tilastollisilla, menetelmillä että kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla.
Työntekijät kokivat saaneensa tukea lastensuojelun sosiaalityön kanssa tehtyyn yhteistyöhön oman työyhteisön piirissä käydyistä keskusteluista, ammatillisesta koulutuksesta ja erilaisista työuran aikana käydyistä koulutuksista sekä muiden sosiaalialan ammattilaisten kanssa tehdystä yhteistyöstä. Osa vastaajista kaipasi lisää tukea muun muassa lastensuojeluun liittyvien koulutusten muodossa. Lisäksi kaivattiin tietoa omaan työhön liittyvästä vastuusta ja tiiviimpää yhteistyötä sosiaalityön kanssa lasten asioihin liittyen.
Ne Hervannan päiväkotien työntekijät, jotka eivät kokeneet saaneensa riittävästi tukea lastensuojelun sosiaalityön kanssa tehdyssä yhteistyössä, kaipasivat etenkin vahvistusta sosiaalityöltä siitä, että heidän esille tuomansa huoli lapsesta on sosiaalityössä kuultu. Opinnäytetyön pohjalta voidaan todeta, että lastensuojelu merkitsee työntekijöille pääasiassa yhteistyötä muiden sosiaalialan ammattilaisten kanssa, huolen puheeksiottamista työyhteisössä ja perheen arjen seuraamista sekä tukemista.
Dialogisuus on tärkeä tuen muoto lastensuojelun sosiaalityön ja päiväkotien välisessä yhteistyössä. Vuorovaikutusta eri organisaatioiden välillä tulisikin kehittää, jotta edistettäisiin lastensuojeluun liittyvän huolen puheeksi ottamista mahdollisimman pian huolen herättyä.
Opinnäytetyön tutkimusosion aineisto kerättiin puolistrukturoidulla monivalintakyselyllä, joka oli suunnattu Hervannan päiväkotien henkilökunnalle. Kysely sisälsi myös avoimia vastausvaihtoehtoja. Kyselyyn vastasi 56 työntekijää yhdeksästä päiväkodista. Aineisto analysoitiin sekä kvantitatiivisilla, tilastollisilla, menetelmillä että kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla.
Työntekijät kokivat saaneensa tukea lastensuojelun sosiaalityön kanssa tehtyyn yhteistyöhön oman työyhteisön piirissä käydyistä keskusteluista, ammatillisesta koulutuksesta ja erilaisista työuran aikana käydyistä koulutuksista sekä muiden sosiaalialan ammattilaisten kanssa tehdystä yhteistyöstä. Osa vastaajista kaipasi lisää tukea muun muassa lastensuojeluun liittyvien koulutusten muodossa. Lisäksi kaivattiin tietoa omaan työhön liittyvästä vastuusta ja tiiviimpää yhteistyötä sosiaalityön kanssa lasten asioihin liittyen.
Ne Hervannan päiväkotien työntekijät, jotka eivät kokeneet saaneensa riittävästi tukea lastensuojelun sosiaalityön kanssa tehdyssä yhteistyössä, kaipasivat etenkin vahvistusta sosiaalityöltä siitä, että heidän esille tuomansa huoli lapsesta on sosiaalityössä kuultu. Opinnäytetyön pohjalta voidaan todeta, että lastensuojelu merkitsee työntekijöille pääasiassa yhteistyötä muiden sosiaalialan ammattilaisten kanssa, huolen puheeksiottamista työyhteisössä ja perheen arjen seuraamista sekä tukemista.
Dialogisuus on tärkeä tuen muoto lastensuojelun sosiaalityön ja päiväkotien välisessä yhteistyössä. Vuorovaikutusta eri organisaatioiden välillä tulisikin kehittää, jotta edistettäisiin lastensuojeluun liittyvän huolen puheeksi ottamista mahdollisimman pian huolen herättyä.