Huonokuuloisten nuorten suhde viittomakieleen ja -kommunikaatioon
Laitinen, Miia (2014)
Laitinen, Miia
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405147924
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405147924
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää viittomakielen ja/tai -kommunikaation roolia huonokuuloisten nuorten kommunikaatiotilanteissa. Aiheesta ei ole saatavissa aikaisempaa tutkimustietoa. Opinnäytetyön tilaajana toimi Kuuloliitto ry ja työelämäohjaajana Sirpa Laurén. Tavoitteena oli saada tutkittua tietoa aiheesta, jota työn tilaaja sekä muut tulkkausalan toimijat voivat hyödyntää toiminnassaan.
Opinnäytetyössä oli kolme tutkimuskysymystä: 1. Kuinka suuri osa kyselyyn vastanneista huonokuuloisista nuorista käyttää viittomista kommunikoinnissaan? 2. Millaisissa tilanteissa huonokuuloiset nuoret viittovat? 3. Mikä viittomistapa on yleisin huonokuuloisten nuorten keskuudessa? Kvantitatiivisen opinnäytetyöni toteutustapa oli kysely, jota levitettiin Internetin välityksellä kohdejoukon vastattavaksi. Opinnäytetyöni kohdejoukko käsitti 15–25-vuotiaita huonokuuloisia nuoria eri puolilta Suomea. Kyselyyn vastasi yhteensä 41 henkilöä. Kysely mahdollisti suuren vastaajajoukon saavuttamisen lyhyellä aikavälillä.
Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että vain pieni osa huonokuuloisista nuorista käyttää viittomista kommunikaatiossaan säännöllisesti ja viittomista käytetään suurimmaksi osaksi tilanteissa, joissa melu vaikeuttaa kuulemista. Niillä vastaajilla, jotka käyttävät jotain viittomisen muotoa vähintään viikoittain, ovat viittomakieli ja viitottu puhe hyvin hallussa. Tästä ei kuitenkaan voida ilman jatkotutkimuksia varmaksi sanoa, mitkä ova yleisimmin käytössä olevat viittomisen muodot.
Opinnäytetyössä oli kolme tutkimuskysymystä: 1. Kuinka suuri osa kyselyyn vastanneista huonokuuloisista nuorista käyttää viittomista kommunikoinnissaan? 2. Millaisissa tilanteissa huonokuuloiset nuoret viittovat? 3. Mikä viittomistapa on yleisin huonokuuloisten nuorten keskuudessa? Kvantitatiivisen opinnäytetyöni toteutustapa oli kysely, jota levitettiin Internetin välityksellä kohdejoukon vastattavaksi. Opinnäytetyöni kohdejoukko käsitti 15–25-vuotiaita huonokuuloisia nuoria eri puolilta Suomea. Kyselyyn vastasi yhteensä 41 henkilöä. Kysely mahdollisti suuren vastaajajoukon saavuttamisen lyhyellä aikavälillä.
Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että vain pieni osa huonokuuloisista nuorista käyttää viittomista kommunikaatiossaan säännöllisesti ja viittomista käytetään suurimmaksi osaksi tilanteissa, joissa melu vaikeuttaa kuulemista. Niillä vastaajilla, jotka käyttävät jotain viittomisen muotoa vähintään viikoittain, ovat viittomakieli ja viitottu puhe hyvin hallussa. Tästä ei kuitenkaan voida ilman jatkotutkimuksia varmaksi sanoa, mitkä ova yleisimmin käytössä olevat viittomisen muodot.