Taimikonhoitokoulutuksen vaikuttavuus : Koulutuksen vaikutuksia omatoimisiin metsänhoitotöihin Pirkanmaalla
Tiihonen, Mirva (2014)
Tiihonen, Mirva
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405198532
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405198532
Tiivistelmä
Taimikonhoito on yksi tärkeimmistä metsänkasvatuksen hoitotoimenpiteistä. Taimikonhoitotyö on metsänomistajalle taloudellisestikin merkittävä mahdollisuus osallistua konk-reettisesti metsän kasvatukseen. Hoitotoimenpiteiden ajoitus ja voimakkuus tulee arvioida tarkoin, jotta taimikon kasvu jatkuu elinvoimaisena. Parhaimmillaan taimikonhoito parantaa oleellisesti taimien kasvumahdollisuuksia. Vuonna 2010 Pirkanmaalla taimikonhoitoa tehtiin yksityismetsissä yhteensä 7209 hehtaarilla.
Sain opinnäytetyöni aiheen Suomen metsäkeskuksen Pirkanmaan alueyksikössä suorittamani harjoittelujakson aikana. Työn tavoitteena oli selvittää, ja tehdä alustavaa seurantaa, metsäkeskuksen järjestämien taimikonhoitokoulutusten, vaikutuksia osallistujien omatoimisuuteen taimikonhoitotöissä. Opinnäytetyö toteutettiin osana Suomen metsä-keskuksen Pirkanmaan alueyksikön Ryskettä metsiin – hanketta. Hanke toimi vuosina 2009–2012 ja sen ensisijaisena kohteena olivat pirkanmaalaiset metsänomistajat. Yleistavoitteena hankkeella oli lisätä metsien käyttöä, hoitoa ja hyödyntämistä Pirkanmaalla.
Kyselytutkimuksen lähetys ja vastausaika sijoittui helmikuuhun 2011. Tutkimus suoritettiin selainpohjaisena- ja perinteisenä postikyselynä. Otokseen valittiin metsäkeskuksen järjestämille Taimikonhoitokursseille vuosina 2009–2010 osallistuneita yksityishenkilöitä. Kursseille osallistuneet olivat pääasiallisesti itse metsänomistajia, heidän puolisoitaan tai lähitulevaisuudessa metsätilan perinnön kautta saavia henkilöitä. Pääasiassa selainpohjaisena suoritettu kysely nopeutti vastausten taulukointia, jonka avulla muodostin vastauksista kuvaajia tulosten tulkintaa ja analysointia varten. Kuvaajia tulkitsemalla olen tehnyt johtopäätöksiä kursseista, niiden sisällöstä ja tulkinnut kurssien vaikuttavuutta.
Kursseja ohjanneiden toimihenkilöiden arvio, jonka kyselyn tulokset vahvistivat, oli että koulutuksiin osallistuvat ovat keskimääräistä aktiivisempia metsänhoitotöissä. Koulutukseen osallistuneiden tiedon ja osaamisen tason vaihtelu on kuitenkin ollut lähtökohtaisesti melko laajaa, mikä vaikutti vastausten suurempaan hajontaan. Vastauksien ja palautteen perusteella koulutus koettiin kuitenkin hyödylliseksi, joko täysin uutena oppina tai vanhan kertaamisena. Selvä enemmistö vastaajista osoitti kiinnostusta osallistua jatkokoulutukseen, jonka järjestäminen oli harkinnassa. Etenkin naiset, jotka osallistuivat raivaussahakoulutukseen, kokivat käytännönläheisen kurssin hyödyllisenä ja aktivoivana. Käytännönharjoittelun myötä kynnys, miehiseksi miellettyyn metsätyöhön, madaltui usealta kurssille osallistuneelta naiselta. Huomioitavaa on, että kyselyyn vastanneet ovat pääasiassa pirkanmaalaisia, jonka perusteella tutkimuksesta saaduista tiedoista voidaan tehdä vain Pirkanmaan metsänomistajakuntaan yleistettäviä johtopäätöksiä.
Sain opinnäytetyöni aiheen Suomen metsäkeskuksen Pirkanmaan alueyksikössä suorittamani harjoittelujakson aikana. Työn tavoitteena oli selvittää, ja tehdä alustavaa seurantaa, metsäkeskuksen järjestämien taimikonhoitokoulutusten, vaikutuksia osallistujien omatoimisuuteen taimikonhoitotöissä. Opinnäytetyö toteutettiin osana Suomen metsä-keskuksen Pirkanmaan alueyksikön Ryskettä metsiin – hanketta. Hanke toimi vuosina 2009–2012 ja sen ensisijaisena kohteena olivat pirkanmaalaiset metsänomistajat. Yleistavoitteena hankkeella oli lisätä metsien käyttöä, hoitoa ja hyödyntämistä Pirkanmaalla.
Kyselytutkimuksen lähetys ja vastausaika sijoittui helmikuuhun 2011. Tutkimus suoritettiin selainpohjaisena- ja perinteisenä postikyselynä. Otokseen valittiin metsäkeskuksen järjestämille Taimikonhoitokursseille vuosina 2009–2010 osallistuneita yksityishenkilöitä. Kursseille osallistuneet olivat pääasiallisesti itse metsänomistajia, heidän puolisoitaan tai lähitulevaisuudessa metsätilan perinnön kautta saavia henkilöitä. Pääasiassa selainpohjaisena suoritettu kysely nopeutti vastausten taulukointia, jonka avulla muodostin vastauksista kuvaajia tulosten tulkintaa ja analysointia varten. Kuvaajia tulkitsemalla olen tehnyt johtopäätöksiä kursseista, niiden sisällöstä ja tulkinnut kurssien vaikuttavuutta.
Kursseja ohjanneiden toimihenkilöiden arvio, jonka kyselyn tulokset vahvistivat, oli että koulutuksiin osallistuvat ovat keskimääräistä aktiivisempia metsänhoitotöissä. Koulutukseen osallistuneiden tiedon ja osaamisen tason vaihtelu on kuitenkin ollut lähtökohtaisesti melko laajaa, mikä vaikutti vastausten suurempaan hajontaan. Vastauksien ja palautteen perusteella koulutus koettiin kuitenkin hyödylliseksi, joko täysin uutena oppina tai vanhan kertaamisena. Selvä enemmistö vastaajista osoitti kiinnostusta osallistua jatkokoulutukseen, jonka järjestäminen oli harkinnassa. Etenkin naiset, jotka osallistuivat raivaussahakoulutukseen, kokivat käytännönläheisen kurssin hyödyllisenä ja aktivoivana. Käytännönharjoittelun myötä kynnys, miehiseksi miellettyyn metsätyöhön, madaltui usealta kurssille osallistuneelta naiselta. Huomioitavaa on, että kyselyyn vastanneet ovat pääasiassa pirkanmaalaisia, jonka perusteella tutkimuksesta saaduista tiedoista voidaan tehdä vain Pirkanmaan metsänomistajakuntaan yleistettäviä johtopäätöksiä.