Nuoruusajan diabetes ja potilasohjaus Salon aluesairaalan diabetespoliklinikalla
Kantola, Eveliina; Uusitalo, Sini (2014)
Kantola, Eveliina
Uusitalo, Sini
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208743
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208743
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on osa Hoi-Pro hanketta, jossa Turun ammattikorkeakoulu, VSSHP ja Salon aluesairaala toimivat yhteistyössä. Hanke toteutetaan vuosien 2009 - 2015 välisenä aikana. Hankkeen tavoitteena on järjestää palvelut hoitolinjalähtöisesti ja kehittää potilasohjausta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Tämä opinnäytetyö kuuluu potilasohjauksen osahankkeeseen. Diabetespotilaiden määrä Suomessa lisääntyy jatkuvasti ja siksi potilasohjauksen kehittäminen lapsille ja nuorille on tärkeää.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Salon aluesairaalan lasten diabetespoliklinikan lapsipotilaat (8-17-vuotiaat) saavat tarvitsemansa ohjauksen diabeteksensa hoitoon ja millaista ohjausta he toivoisivat saavansa jatkossa. Tavoitteena on kehittää potilasohjauksen eri keinoja Salon aluesairaalan diabetesta sairastavilla lapsipotilailla.
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Salon aluesairaalan lasten diabetespoliklinikan kanssa. Ai-neisto kerättiin kyselylomakkeilla 8-17 -vuotiailta diabetesta sairastavilta lapsilta helmikuun 2014 aikana. Vastauksia saatiin yhteensä 18 ja vastausprosentiksi tuli 28. Lomakkeen väittämät ana-lysoitiin tilastollisesti ja avoin kysymys sisällönanalyysillä.
Tuloksista käy ilmi, että lapset ovat hakeneet eniten tietoa sairaudestaan lehdistä ja kirjoista sekä diabetesyhdistyksen sivuilta. Vähiten tietoa lapset ovat hakeneet sosiaalisesta mediasta, esimerkiksi Facebookista. Lapset olivat saaneet eniten tietoa sairaudestaan keskustelemalla hoitajan tai lääkärin kanssa, ja vähiten lapset olivat saaneet tietoa sähköpostin ja tekstiviestien välityksellä. Tulevaisuudessa lapset haluaisivat saada eniten tietoa sairaudestaan lehdistä ja kirjoista. Vähiten tietoa lapset haluaisivat saada tässäkin kyselyn osa-alueessa sosiaalisen me-dian kautta. Suurin osa lapsista olisi halunnut saada tietoa sairaudestaan keskustelemalla hoita-jan tai lääkärin kanssa sekä vähiten puhelimella tai tekstiviestillä sairaalasta.
Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että lapset haluavat jatkossakin saada ohjausta perinteisin keinoin, kuten kasvokkain hoitohenkilökunnalta tai diabetesyhdistykseltä. Uudenlaisista ohjaus-keinoista, kuten sähköisistä ohjausmenetelmistä, ei olla kovin kiinnostuneita. Tämän opinnäyte-työn tutkimustuloksia voidaan hyödyntää potilasohjauksen kehittämisessä osastoilla ja poliklini-koilla.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Salon aluesairaalan lasten diabetespoliklinikan lapsipotilaat (8-17-vuotiaat) saavat tarvitsemansa ohjauksen diabeteksensa hoitoon ja millaista ohjausta he toivoisivat saavansa jatkossa. Tavoitteena on kehittää potilasohjauksen eri keinoja Salon aluesairaalan diabetesta sairastavilla lapsipotilailla.
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Salon aluesairaalan lasten diabetespoliklinikan kanssa. Ai-neisto kerättiin kyselylomakkeilla 8-17 -vuotiailta diabetesta sairastavilta lapsilta helmikuun 2014 aikana. Vastauksia saatiin yhteensä 18 ja vastausprosentiksi tuli 28. Lomakkeen väittämät ana-lysoitiin tilastollisesti ja avoin kysymys sisällönanalyysillä.
Tuloksista käy ilmi, että lapset ovat hakeneet eniten tietoa sairaudestaan lehdistä ja kirjoista sekä diabetesyhdistyksen sivuilta. Vähiten tietoa lapset ovat hakeneet sosiaalisesta mediasta, esimerkiksi Facebookista. Lapset olivat saaneet eniten tietoa sairaudestaan keskustelemalla hoitajan tai lääkärin kanssa, ja vähiten lapset olivat saaneet tietoa sähköpostin ja tekstiviestien välityksellä. Tulevaisuudessa lapset haluaisivat saada eniten tietoa sairaudestaan lehdistä ja kirjoista. Vähiten tietoa lapset haluaisivat saada tässäkin kyselyn osa-alueessa sosiaalisen me-dian kautta. Suurin osa lapsista olisi halunnut saada tietoa sairaudestaan keskustelemalla hoita-jan tai lääkärin kanssa sekä vähiten puhelimella tai tekstiviestillä sairaalasta.
Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että lapset haluavat jatkossakin saada ohjausta perinteisin keinoin, kuten kasvokkain hoitohenkilökunnalta tai diabetesyhdistykseltä. Uudenlaisista ohjaus-keinoista, kuten sähköisistä ohjausmenetelmistä, ei olla kovin kiinnostuneita. Tämän opinnäyte-työn tutkimustuloksia voidaan hyödyntää potilasohjauksen kehittämisessä osastoilla ja poliklini-koilla.