Ihmissolupohjaisen sydänmallin alustapinnoitukset eri materiaaleilla
Vasaramäki, Sanna-Kaisa (2014)
Vasaramäki, Sanna-Kaisa
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405219035
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405219035
Tiivistelmä
Eläinkokeettomien testausmenetelmien kehitystä ja käyttöönottoa on pyritty viime vuosina lisäämään kansainvälisesti. EU edellyttää jäsenmaidensa käyttävän vaihtoehtoisia testausmenetelmiä aina kun se on mahdollista. Voimaantulleista lakimuutoksista huolimatta eläinkokeiden määrä on kasvussa, sillä validoituja testausmenetelmiä on olemassa toistaiseksi vain muutamia. Ihmissolupohjaiset testimenetelmät voivat tarjota tulevaisuudessa eläinkokeita eettisemmän, nopeamman ja luotettavan vaihtoehdon tutkittaessa yhdisteiden vaikutusta ihmiseen. Sydänmalli koostuu verisuonirakenteita muodostavista soluista sekä sydänlihassoluista. Ihmissolupohjaisen sydänmallin kehitysprojektin pyrkimyksenä on eläinkokein suoritettavien toksisuustestien korvaaminen in vitro -testillä.
Sydänsolumallin kehittämisessä haasteena on ollut solujen irtoaminen sydänmittauksia varten kehitetyiltä kasvatusalustoilta ennen tarpeeksi pitkän viljelyajan saavuttamista. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia erilaisia pinnoitusmateriaaleja ja löytää niistä solujen kiinnittymistä ja rakenteiden muodostumista edistävä vaihtoehto, joka soveltuisi parhaiten sydänmallin kehitysprojektin tarkoituksiin. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, olisiko happiplasmakäsittelyllä solumallin kiinnipysymistä edistävä vaikutus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli testata kaupallisia fibronektiini-, laminiini- ja kollageeni IV -pinnoitemateriaaleja, sekä itse valmistettuja gelatiini-, polyetyleeni-imini- ja nitroselluloosapinnoitteita eri viljelyalustaformaateilla. Sydänmallin toiminnallisia mittauksia varten kehitetyille kasvatusalustoille tehtiin happiplasmakäsittely. Tuloksia arvioitiin sydänlihassolujen morfologiassa ja verisuonirakenteissa tapahtuvia muutoksia seuraamalla immunovärjäyksin, sekä sydänlihassolujen sykinnän tiheyttä ja synkronisuutta määrittävin mittauksin.
Tutkimuksessa käytetyistä pinnoitusmateriaaleista nitroselluloosa- ja polyetyleeni-iminipinnoitteet toimivat huonosti. Parhaiten toimi fibronektiini, mutta erot fibronektiinin ja muiden pinnoitusyhdisteiden välillä eivät olleet suuria. Happiplasmakäsittelyllä oli lievästi sydänmallin kiinnipysymistä parantava vaikutus, mutta vaikutus oli lyhytkestoinen. Tutkimuksessa havaittiin verisuonirakenteilla olevan selkeä vaikutus sydänlihassolujen morfologiaan.
Sydänsolumallin kehittämisessä haasteena on ollut solujen irtoaminen sydänmittauksia varten kehitetyiltä kasvatusalustoilta ennen tarpeeksi pitkän viljelyajan saavuttamista. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia erilaisia pinnoitusmateriaaleja ja löytää niistä solujen kiinnittymistä ja rakenteiden muodostumista edistävä vaihtoehto, joka soveltuisi parhaiten sydänmallin kehitysprojektin tarkoituksiin. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, olisiko happiplasmakäsittelyllä solumallin kiinnipysymistä edistävä vaikutus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli testata kaupallisia fibronektiini-, laminiini- ja kollageeni IV -pinnoitemateriaaleja, sekä itse valmistettuja gelatiini-, polyetyleeni-imini- ja nitroselluloosapinnoitteita eri viljelyalustaformaateilla. Sydänmallin toiminnallisia mittauksia varten kehitetyille kasvatusalustoille tehtiin happiplasmakäsittely. Tuloksia arvioitiin sydänlihassolujen morfologiassa ja verisuonirakenteissa tapahtuvia muutoksia seuraamalla immunovärjäyksin, sekä sydänlihassolujen sykinnän tiheyttä ja synkronisuutta määrittävin mittauksin.
Tutkimuksessa käytetyistä pinnoitusmateriaaleista nitroselluloosa- ja polyetyleeni-iminipinnoitteet toimivat huonosti. Parhaiten toimi fibronektiini, mutta erot fibronektiinin ja muiden pinnoitusyhdisteiden välillä eivät olleet suuria. Happiplasmakäsittelyllä oli lievästi sydänmallin kiinnipysymistä parantava vaikutus, mutta vaikutus oli lyhytkestoinen. Tutkimuksessa havaittiin verisuonirakenteilla olevan selkeä vaikutus sydänlihassolujen morfologiaan.