Planmeca ProMax -kefalostaatin erillissuuntauksen kehittäminen
Suortti, Joni (2014)
Suortti, Joni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405229433
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405229433
Tiivistelmä
Insinöörityössä esitettiin tutkimus Planmeca ProMax -kefalostaatin suuntauksen kehittämisestä. Tutkimuksessa suunniteltiin kaksi suuntausmenetelmää, joiden avulla koesuunnattiin laitteita. Toinen menetelmä perustui suunnattaville laitteille määritettyyn yhteiseen suuntausreferenssiin ja toinen röntgensäteilyn simuloimiseen linjalangoilla. Kehitettyjä menetelmiä arvioitiin suuntaamisen, asentamisen ja suuntauksen laadun näkökulmasta. Tulosten perusteella tehtiin muutosehdotus tuotannon kehittämiseksi.
Kaksi suuntausmenetelmää suunniteltiin suuntaustyökokemuksen pohjalta. Menetelmiä testattiin suuntaamalla ProMax-kefalostaatteja nykyisestä suuntausmenetelmästä poiketen erillään ortopantomografeista, joiden kanssa kefalostaatteja käytetään. Suuntauksen laatua arvioitiin myös nykyisessä suuntausmenetelmässä käytettävien beam check- ja korvatukitestikuvien perusteella.
Linjalankasuuntausmenetelmän testeissä saatiin rohkaisevan hyviä tuloksia, ja menetelmän suuntaus- ja asennusprosessit vaikuttivat käyttökelpoisilta. Referenssisuuntauksen laatu ei ollut menetelmän vaatimiin laitteistomuutoksiin nähden tarpeeksi hyvä.
Suuntaustesteissä selvisi, että kefalokuvaukseen liittyvät ortopantomografin kalibrointiasetukset vaihtelevat pääasiassa ortopantomografista johtuvista tekijöistä. Huomattiin myös, että kefalostaatin beam check -kuvaan vaikuttaa kefalostaatin kaihtimen asennon lisäksi ortopantomografin varren asento. Lisäksi selvisi, että kefalostaatin röntgenkuvat voivat olla vaatimusten mukaiset, vaikka kefalostaatin asento olisi väärä asennon määrittämisessä käytettävän suuntauslaserin mukaan.
Testien perusteella voitiin tehdä muutosehdotus jälkiasenteisten kefalostaattien suuntausmenetelmään. Uusi menetelmä perustuu testattuun linjalankasuuntaukseen ja parantaa huomattavasti jälkiasenteisten kefalostaattien suuntauksen laatua. Menetelmää voidaan mahdollisesti kehittää myös ProMaxien mukana toimitettavien kefalostaattien suuntaukseen sopivaksi, mutta se vaati jatkotutkimuksia.
Kaksi suuntausmenetelmää suunniteltiin suuntaustyökokemuksen pohjalta. Menetelmiä testattiin suuntaamalla ProMax-kefalostaatteja nykyisestä suuntausmenetelmästä poiketen erillään ortopantomografeista, joiden kanssa kefalostaatteja käytetään. Suuntauksen laatua arvioitiin myös nykyisessä suuntausmenetelmässä käytettävien beam check- ja korvatukitestikuvien perusteella.
Linjalankasuuntausmenetelmän testeissä saatiin rohkaisevan hyviä tuloksia, ja menetelmän suuntaus- ja asennusprosessit vaikuttivat käyttökelpoisilta. Referenssisuuntauksen laatu ei ollut menetelmän vaatimiin laitteistomuutoksiin nähden tarpeeksi hyvä.
Suuntaustesteissä selvisi, että kefalokuvaukseen liittyvät ortopantomografin kalibrointiasetukset vaihtelevat pääasiassa ortopantomografista johtuvista tekijöistä. Huomattiin myös, että kefalostaatin beam check -kuvaan vaikuttaa kefalostaatin kaihtimen asennon lisäksi ortopantomografin varren asento. Lisäksi selvisi, että kefalostaatin röntgenkuvat voivat olla vaatimusten mukaiset, vaikka kefalostaatin asento olisi väärä asennon määrittämisessä käytettävän suuntauslaserin mukaan.
Testien perusteella voitiin tehdä muutosehdotus jälkiasenteisten kefalostaattien suuntausmenetelmään. Uusi menetelmä perustuu testattuun linjalankasuuntaukseen ja parantaa huomattavasti jälkiasenteisten kefalostaattien suuntauksen laatua. Menetelmää voidaan mahdollisesti kehittää myös ProMaxien mukana toimitettavien kefalostaattien suuntaukseen sopivaksi, mutta se vaati jatkotutkimuksia.