Dokumenttielokuvan kohteen vahingoittamisen välttäminen : Tapausesimerkkinä elokuva "He tappoivat öisin"
Rissanen, Eero (2014)
Rissanen, Eero
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405249751
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405249751
Tiivistelmä
Dokumenttielokuvassa esiintyvien henkilöiden vahingoittamisen välttämistä pidetään jokseenkin itsestään selvänä dokumenttielokuvan eettisenä vaatimuksena. Kuitenkin julkisesti nähtävillä näyttäisi olevan elokuvia, jotka aiheuttavat jonkinlaista sosiaalista vahinkoa kohteelleen, ja joita silti pidetään eettisesti hyväksyttyinä elokuvina. Opinnäytetyössä pyritään selvittämään, onko mahdollista löytää näkökulmia, joiden perusteella vahingon koituminen dokumenttielokuvan kohteelle voidaan hyväksyä. Tapausesimerkkinä käytetään Joshua Oppenheimerin ohjaamaa elokuvaa He tappoivat öisin (2012).
Opinnäytetyössä tarkastellaan henkilödokumenttielokuvan kohteen antamaa suostumusta osallistua elokuvaan siitä näkökulmasta, että kohde ei hyvin tiedotettunakaan aina ymmärrä elokuvatuotannon prosessia ja elokuvan tuoman julkisuuden itselleen koituvia seurauksia. Henkilön epärealistisia odotuksia on helppo käyttää hyväksi, mutta edes halutessaan ei dokumentaristi välttämättä kykene korjaamaan henkilön odotuksia. Esimerkiksi He tappoivat öisin -elokuvassa eivät lopputulokset ole kaikin osin olleet kohdehenkilöille edullisia.
Opinnäytetyössä dokumenttielokuvan etiikka rinnastetaan yhteiskuntatieteellisen tutkimusalan etiikkaan, sillä dokumenttielokuvatuotannossa voidaan nähdä samanlaisia piirteitä kuin yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa liittyen kohdehenkilön kokemukseen tutkittavana olemisesta ja yleisön odotuksiin lopputuloksen totuudellisuudesta. Elokuvaan He tappoivat öisin sovelletaan vahingontuottamattomuusteesiä, joka tunnetaan yhteiskuntatieteiden tutkimusetiikassa. Tarkastelun tuloksena elokuvan henkilöille voi nähdä aiheutuneen vahinkoa monella tavalla. Vahingontuottamattomuusteesille voi kuitenkin löytyä poikkeuksia, joiden perusteella vahingonaiheutuminen voi olla kestettävissä. Samoja perusteita pyritään soveltamaan elokuvaan He tappoivat öisin ja siten osoittamaan seikkoja, jotka saattavat oikeuttaa vahingonaiheutumisen jopa tietoisesti.
Opinnäytetyössä sovelletaan representaatioteoriaa henkilödokumenttielokuvan kuvalliseen esitykseen. Representaatioteoriaa soveltamalla voidaan osoittaa, että dokumenttielokuvan on mahdotonta olla täysin objektiivinen, mutta silti totuudellisen maineensa vuoksi se voi saada kritiikittömän vastaanoton yleisöltä ja muokata täysin heidän käsityksensä elokuvan aiheesta ja kohteena olevasta henkilöstä, mikä voi korostaa kohteen kokemaa vahinkoa. Elokuvan He tappoivat öisin rajaus jättää pois joidenkin mielestä oleellisia historiallisia painotuksia, mutta jos dokumenttielokuvan ei ole mahdollistakaan olla kuin rajattu näkökulma, keskeisimmän ongelman voikin nähdä nimenomaan harhaluulossa, että dokumenttielokuva olisi objektiivinen teos.
Opinnäytetyössä tarkastellaan henkilödokumenttielokuvan kohteen antamaa suostumusta osallistua elokuvaan siitä näkökulmasta, että kohde ei hyvin tiedotettunakaan aina ymmärrä elokuvatuotannon prosessia ja elokuvan tuoman julkisuuden itselleen koituvia seurauksia. Henkilön epärealistisia odotuksia on helppo käyttää hyväksi, mutta edes halutessaan ei dokumentaristi välttämättä kykene korjaamaan henkilön odotuksia. Esimerkiksi He tappoivat öisin -elokuvassa eivät lopputulokset ole kaikin osin olleet kohdehenkilöille edullisia.
Opinnäytetyössä dokumenttielokuvan etiikka rinnastetaan yhteiskuntatieteellisen tutkimusalan etiikkaan, sillä dokumenttielokuvatuotannossa voidaan nähdä samanlaisia piirteitä kuin yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa liittyen kohdehenkilön kokemukseen tutkittavana olemisesta ja yleisön odotuksiin lopputuloksen totuudellisuudesta. Elokuvaan He tappoivat öisin sovelletaan vahingontuottamattomuusteesiä, joka tunnetaan yhteiskuntatieteiden tutkimusetiikassa. Tarkastelun tuloksena elokuvan henkilöille voi nähdä aiheutuneen vahinkoa monella tavalla. Vahingontuottamattomuusteesille voi kuitenkin löytyä poikkeuksia, joiden perusteella vahingonaiheutuminen voi olla kestettävissä. Samoja perusteita pyritään soveltamaan elokuvaan He tappoivat öisin ja siten osoittamaan seikkoja, jotka saattavat oikeuttaa vahingonaiheutumisen jopa tietoisesti.
Opinnäytetyössä sovelletaan representaatioteoriaa henkilödokumenttielokuvan kuvalliseen esitykseen. Representaatioteoriaa soveltamalla voidaan osoittaa, että dokumenttielokuvan on mahdotonta olla täysin objektiivinen, mutta silti totuudellisen maineensa vuoksi se voi saada kritiikittömän vastaanoton yleisöltä ja muokata täysin heidän käsityksensä elokuvan aiheesta ja kohteena olevasta henkilöstä, mikä voi korostaa kohteen kokemaa vahinkoa. Elokuvan He tappoivat öisin rajaus jättää pois joidenkin mielestä oleellisia historiallisia painotuksia, mutta jos dokumenttielokuvan ei ole mahdollistakaan olla kuin rajattu näkökulma, keskeisimmän ongelman voikin nähdä nimenomaan harhaluulossa, että dokumenttielokuva olisi objektiivinen teos.