Perunapiirakoita ja käpylampaita : Sukupolvia ylittävä yhteisöllisyyshanke Suonenjoen seurakunnassa
Heikkilä, Nina; Nybom, Isto (2010)
Heikkilä, Nina
Nybom, Isto
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002172301
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002172301
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Heikkilä, Nina & Nybom, Isto. Perunapiirakoita ja käpylampaita. Sukupolvia ylittävä yhteisöllisyyshanke Suonenjoen seurakunnassa. Pieksämäki, kevät 2010, 66 s., 10 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillinen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyöntekijän ja lähetyssihteerin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön lähtökohtana oli Suonenjoen seurakunnan yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Teoreettisena taustamateriaalina käsiteltiin 6–10-vuotiaiden lasten psykososiaalista kehitystä ja 60–70-vuotiaiden aikuisten toimintakykyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi perehdyttiin molempien ryhmien hengellisyyteen ja sen kehitykseen. Teoreettisena viitekehyksenä toimi sukupolvia ylittävä vuorovaikutus seurakunnan vapaaehtoistyössä.
Tavoitteena oli kehittää uusi yhteisöllinen toimintamuoto yleiseen seurakuntatyöhön. Kohderyhmiin kohdistuvana tavoitteena oli luoda vuorovaikutteista sukupolvia ylittävää kohtaamista hengellistä elämää tukien. Opinnäytetyön tekijöiden organisointitaitoja ja projektiajattelua pyrittiin kehittämään sekä ammatillisia valmiuksia rakentamaan.
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyöhankkeena Suonenjoen seurakunnan kanssa vuosina 2008–2009. Vapaaehtoisille 60–70-vuotiaille järjestettiin ennakkoilta ja 6–10-vuotiaille yön yli kestävä lastenleiri. Leiri koostui erilaisista ryhmissä toteutetuista yhteistoimintahetkistä. Vapaaehtoiset toimivat leirillä ryhmänohjaajina. Arviointimenetelminä käytettiin palautelomakkeita. Niissä lapsilta kysyttiin heidän kokemuksiaan leiristä ja vapaaehtoisten kanssa toimimisesta. Vapaaehtoisilta kysyttiin toimintamuodon mielekkyyttä ja heidän mahdollisuuksiaan toimia vastaavanlaisessa vapaaehtoistyössä. Työntekijöiden palaute koski hankkeen onnistumista seurakunnan näkökulmasta.
Lapsilta saatu palaute oli positiivista. Kaikki paitsi yksi kertoi haluavansa osallistua vastaavanlaiselle leirille jatkossa. Vapaaehtoiset kokivat toiminnan antavan uudenlaisia mahdollisuuksia lasten kanssa toimimiseen. Toimintamuodon ongelmaksi koettiin sen sitovuus ja liiallinen pitkäjänteisyys. Seurakunnan näkökulmasta hankkeen toimintaosuus onnistui hyvin ja vastaavanlaisen toiminnan järjestämistä jatkossa pidettiin mahdollisena.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että tämän hankkeen tyyppisen toiminnan järjestäminen olisi yksi mahdollisuus yhteisöllisen vapaaehtoistyön kehittämisessä. Yksittäisenä tapahtumana yhteisöllisyyden muodostuminen jäi vähäiseksi. Yhteisöllisyyttä rakennettaessa toiminnan tulisi olla pitkäjänteistä, kuitenkaan liiallisesti vapaaehtoisia sitouttamatta.
Avainsanat: yhteisöllisyys, vuorovaikutus, hengellisyys, vapaaehtoisuus, leirit, seurakunta, sukupolvet, toiminnallinen opinnäytetyö
Heikkilä, Nina & Nybom, Isto. Perunapiirakoita ja käpylampaita. Sukupolvia ylittävä yhteisöllisyyshanke Suonenjoen seurakunnassa. Pieksämäki, kevät 2010, 66 s., 10 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillinen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyöntekijän ja lähetyssihteerin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön lähtökohtana oli Suonenjoen seurakunnan yhteisöllisen vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Teoreettisena taustamateriaalina käsiteltiin 6–10-vuotiaiden lasten psykososiaalista kehitystä ja 60–70-vuotiaiden aikuisten toimintakykyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi perehdyttiin molempien ryhmien hengellisyyteen ja sen kehitykseen. Teoreettisena viitekehyksenä toimi sukupolvia ylittävä vuorovaikutus seurakunnan vapaaehtoistyössä.
Tavoitteena oli kehittää uusi yhteisöllinen toimintamuoto yleiseen seurakuntatyöhön. Kohderyhmiin kohdistuvana tavoitteena oli luoda vuorovaikutteista sukupolvia ylittävää kohtaamista hengellistä elämää tukien. Opinnäytetyön tekijöiden organisointitaitoja ja projektiajattelua pyrittiin kehittämään sekä ammatillisia valmiuksia rakentamaan.
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyöhankkeena Suonenjoen seurakunnan kanssa vuosina 2008–2009. Vapaaehtoisille 60–70-vuotiaille järjestettiin ennakkoilta ja 6–10-vuotiaille yön yli kestävä lastenleiri. Leiri koostui erilaisista ryhmissä toteutetuista yhteistoimintahetkistä. Vapaaehtoiset toimivat leirillä ryhmänohjaajina. Arviointimenetelminä käytettiin palautelomakkeita. Niissä lapsilta kysyttiin heidän kokemuksiaan leiristä ja vapaaehtoisten kanssa toimimisesta. Vapaaehtoisilta kysyttiin toimintamuodon mielekkyyttä ja heidän mahdollisuuksiaan toimia vastaavanlaisessa vapaaehtoistyössä. Työntekijöiden palaute koski hankkeen onnistumista seurakunnan näkökulmasta.
Lapsilta saatu palaute oli positiivista. Kaikki paitsi yksi kertoi haluavansa osallistua vastaavanlaiselle leirille jatkossa. Vapaaehtoiset kokivat toiminnan antavan uudenlaisia mahdollisuuksia lasten kanssa toimimiseen. Toimintamuodon ongelmaksi koettiin sen sitovuus ja liiallinen pitkäjänteisyys. Seurakunnan näkökulmasta hankkeen toimintaosuus onnistui hyvin ja vastaavanlaisen toiminnan järjestämistä jatkossa pidettiin mahdollisena.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että tämän hankkeen tyyppisen toiminnan järjestäminen olisi yksi mahdollisuus yhteisöllisen vapaaehtoistyön kehittämisessä. Yksittäisenä tapahtumana yhteisöllisyyden muodostuminen jäi vähäiseksi. Yhteisöllisyyttä rakennettaessa toiminnan tulisi olla pitkäjänteistä, kuitenkaan liiallisesti vapaaehtoisia sitouttamatta.
Avainsanat: yhteisöllisyys, vuorovaikutus, hengellisyys, vapaaehtoisuus, leirit, seurakunta, sukupolvet, toiminnallinen opinnäytetyö