Kuvataide lastenkotilasten kommunikaation tukena
Nemeschansky, Ann-Monica (2014)
Nemeschansky, Ann-Monica
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060812160
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060812160
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä keskityttiin kolmen lastenkotilapsen ohjaukseen käyttäen taideterapeuttisia menetelmiä ilmaisun ja kommunikaation tukena. Tarkoitus oli soveltaa taideterapian oppeja ja edistää lastenkotilasten kommunikaatiokykyä sekä syventää heidän ja ohjaajan luottamuksellista suhdetta. Tavoitteena oli edistää lasten itsetutkistelua, havainnointiherkkyyttä ja hiljentymiskykyä sekä, että he oman kokemuksensa kautta saavuttaisivat paremman henkisen tasapainon ja mielenrauhan. Projektin aikana suoritettiin kahdeksan osan taidetyösarja jokaisen lastenkotilapsen kanssa yksilöllisesti. Heidän työskenneltyään taideosioiden parissa seurasi keskusteluhetki kyseisestä työstä, jolloin lapsi sai kertoa tunteensa ja tuntemuksensa työtä kohtaan. Jälkeenpäin lapsi pystyi vielä lisäämään kommenttejaan työstä, mikäli hänellä oli tunne, etteivät kaikki hänelle tärkeät asiat olleet tulleet esille.
Kolmen lapsen taidetöiden ja heidän taidetöistä kokemistaan tunteista ja ajatuksista syntyi tulos, että kuvataidetöiden tehtävien avulla lapset kykenivät tekemään ratkaisuja kuvakentällä metaforisella tavalla. Surun ja ilon pystyi jakamaan väreihin, jotka välittivät tiedon siitä, että ratkaisuja on löydettävissä. Lapsen itseluottamus kasvoi, kun lapsi sai itse olla luova yksilö ja miettiä ratkaisuja. Taideterapeuttiset menetelmät antoivat monta ”ahaa-elämystä” lapsille heidän tulkitessaan ja selittäessään töidensä sisältöä.
Kolmen lapsen taidetöiden ja heidän taidetöistä kokemistaan tunteista ja ajatuksista syntyi tulos, että kuvataidetöiden tehtävien avulla lapset kykenivät tekemään ratkaisuja kuvakentällä metaforisella tavalla. Surun ja ilon pystyi jakamaan väreihin, jotka välittivät tiedon siitä, että ratkaisuja on löydettävissä. Lapsen itseluottamus kasvoi, kun lapsi sai itse olla luova yksilö ja miettiä ratkaisuja. Taideterapeuttiset menetelmät antoivat monta ”ahaa-elämystä” lapsille heidän tulkitessaan ja selittäessään töidensä sisältöä.