Selkäydinvammaisten kuntoutuksessa käytettyjen toimintakyvyn arviointimenetelmien riittävyys ICF-viitekehyksessä
Haapalo, Vilma (2014)
Haapalo, Vilma
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061412918
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061412918
Tiivistelmä
Opinnäytetyö sisältyy Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimaan ICF-hankkeeseen (ICF-luokituksen juurruttaminen lääkinnälliseen kuntoutukseen: suosituksista pysyviin ja kehittyviin käy-täntöihin). Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sisällön analyysin keinoin kuinka riittävä arviointimenetelmä WHO Disability Assessment Schedule 2.0 (WHODAS 2.0) on kuvaamaan selkäydinvammakuntoutujien toimintakykyä toimintakyvyn eri osa-alueilla, kun käytetään Canadian Occupational Performance Measure -arviointimenetelmää (COPM) kultaisena standardina. Primää-riaineistona opinnäytetyössä olivat selkäydinvammakuntoutujien COPM-haastattelut ja WHODAS 2.0-itsearvioinnit. Lisäksi sekundääriaineistona hyödynnettiin kyseisten arviointimenetelmien valmiita ICF-siltauksia.
WHODAS 2.0:n 12 kysymyksen versio kattaa ICF-luokituksen suoritusten ja osallistumisen pääluokat (D1-D9) lukuun ottamatta yleisluontoisten tehtävien ja vaateiden sekä kommunikoinnin pääluokkia. Rinnakkain tarkasteltuna WHODAS 2.0 ja COPM kohdentuivat tässä aineistossa samoihin ICF-luokituksen pääluokkiin ja kattoivat yhdessä kaikki suoritusten ja osallistumisen pääluokat. Sen sijaan kuvauskohteiden tasolla COPM-haasteista yhteensä 60 % karsiutui pois, kun se rinnastettiin WHODAS 2.0:aan. Nämä karsiutuneet haasteet koskivat lähinnä liikkumisen pääluokkaa, sillä WHODAS 2.0:n tunnisti vain kävelyyn ja seisomiseen liittyviä liikkumisen haasteita. WHODAS 2.0 ei tunnistanut mm. yläraajan käyttöön tai pyörätuoliin liittyviä liikkumisen haasteita. COPM:lla on mahdollista havaita sellaisia subjektiivisia haasteita, joita WHODAS 2.0 ei tunnista.
WHODAS 2.0 ja COPM eivät kohdennu merkittävässä määrin ruumiin ja kehon toimintoihin, eivätkä lainkaan ympäristö- ja yksilötekijöihin tai ruumiin rakenteisiin. Kokonaisvaltaisen toimintakyvyn arviointiin ICF-viitekehyksessä tarvitaan siis muitakin arviointimenetelmiä, jotka ottavat huomioon nämäkin osa-alueet. Jatkotutkimus on tarpeen koskien WHODAS 2.0:n ja COPM:n tulosten saman-suuntaisuutta asiakaspisteytysten perusteella.
WHODAS 2.0:n 12 kysymyksen versio kattaa ICF-luokituksen suoritusten ja osallistumisen pääluokat (D1-D9) lukuun ottamatta yleisluontoisten tehtävien ja vaateiden sekä kommunikoinnin pääluokkia. Rinnakkain tarkasteltuna WHODAS 2.0 ja COPM kohdentuivat tässä aineistossa samoihin ICF-luokituksen pääluokkiin ja kattoivat yhdessä kaikki suoritusten ja osallistumisen pääluokat. Sen sijaan kuvauskohteiden tasolla COPM-haasteista yhteensä 60 % karsiutui pois, kun se rinnastettiin WHODAS 2.0:aan. Nämä karsiutuneet haasteet koskivat lähinnä liikkumisen pääluokkaa, sillä WHODAS 2.0:n tunnisti vain kävelyyn ja seisomiseen liittyviä liikkumisen haasteita. WHODAS 2.0 ei tunnistanut mm. yläraajan käyttöön tai pyörätuoliin liittyviä liikkumisen haasteita. COPM:lla on mahdollista havaita sellaisia subjektiivisia haasteita, joita WHODAS 2.0 ei tunnista.
WHODAS 2.0 ja COPM eivät kohdennu merkittävässä määrin ruumiin ja kehon toimintoihin, eivätkä lainkaan ympäristö- ja yksilötekijöihin tai ruumiin rakenteisiin. Kokonaisvaltaisen toimintakyvyn arviointiin ICF-viitekehyksessä tarvitaan siis muitakin arviointimenetelmiä, jotka ottavat huomioon nämäkin osa-alueet. Jatkotutkimus on tarpeen koskien WHODAS 2.0:n ja COPM:n tulosten saman-suuntaisuutta asiakaspisteytysten perusteella.