"Pikkuista kivaa vai elinehto?" : Pienten koululaisten iltapäivätoiminnan tarve lapsen edun näkökulmasta
Laitio, Niina (2014)
Laitio, Niina
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014081213416
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014081213416
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miksi suomalainen pieni koululainen tarvitsee tai ei tarvitse iltapäivätoimintaa. Näkökulmana kysymykseen oli lapsen etu ja lähtökohtana oli tarkastella sen toteutumista iltapäivätoiminnassa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahta asiantuntijaa ja vertailemalla aineistoa kirjallisuuteen. Menetelmänä haastatteluissa oli teemahaastattelu. Näin ollen tutkimuksen ote oli laadullinen.
Tutkimustulos on jonkin verran ristiriitainen. Toisaalta koululaisten iltapäivätoiminta edistää lapsen edun toteutumista suhteessa niihin uhkiin, joita toiminnan ulkopuolelle jääminen, yksin kotona tai väärässä seurassa vietetty vapaa-aika, ja valvomaton median käyttö tuovat tullessaan. Koululaisten iltapäivätoiminta toteuttaa lapsen etua luomalla turvallisuutta, poistamalla yksinäisyyttä ja tarjoamalla turvallisen aikuiskontaktin sen sijaan, että lapsi viettäisi iltapäivänsä esimerkiksi median parissa. Se, mikä ei mahdollisesti toteuta lapsen etua, liittyy ajatukseen, että on vain yksi sosiaalisesti hyväksytty tapa järjestää koululaisen iltapäivä. Valinnanvapauden kaventaminen yhden oikean mallin tapaan ei ole lapsen etu.
Yksi merkittävä tulos on se, että tutkimus osoittaa jatkotutkimuksen tarpeelliseksi. Se, mikä näyttäytyy toisaalta poikkileikkauksessa kaikista erilaisista iltapäivän viettotavoista ja eri järjestelmien tuottamista tukipalveluista, mutta myös se, mitä tapahtuu niiden rajapinnoilla, vaatii lisää tutkimusta. Tulisi löytää keino tutkia lapsen omaa mielikuvaa etunsa toteutumisesta syvällisemmin kuin siten, että tutkitaan vain mielipiteitä iltapäivätoiminnassa olemisesta tai kysytään asiaa aikuisilta.
Tutkimustulos on jonkin verran ristiriitainen. Toisaalta koululaisten iltapäivätoiminta edistää lapsen edun toteutumista suhteessa niihin uhkiin, joita toiminnan ulkopuolelle jääminen, yksin kotona tai väärässä seurassa vietetty vapaa-aika, ja valvomaton median käyttö tuovat tullessaan. Koululaisten iltapäivätoiminta toteuttaa lapsen etua luomalla turvallisuutta, poistamalla yksinäisyyttä ja tarjoamalla turvallisen aikuiskontaktin sen sijaan, että lapsi viettäisi iltapäivänsä esimerkiksi median parissa. Se, mikä ei mahdollisesti toteuta lapsen etua, liittyy ajatukseen, että on vain yksi sosiaalisesti hyväksytty tapa järjestää koululaisen iltapäivä. Valinnanvapauden kaventaminen yhden oikean mallin tapaan ei ole lapsen etu.
Yksi merkittävä tulos on se, että tutkimus osoittaa jatkotutkimuksen tarpeelliseksi. Se, mikä näyttäytyy toisaalta poikkileikkauksessa kaikista erilaisista iltapäivän viettotavoista ja eri järjestelmien tuottamista tukipalveluista, mutta myös se, mitä tapahtuu niiden rajapinnoilla, vaatii lisää tutkimusta. Tulisi löytää keino tutkia lapsen omaa mielikuvaa etunsa toteutumisesta syvällisemmin kuin siten, että tutkitaan vain mielipiteitä iltapäivätoiminnassa olemisesta tai kysytään asiaa aikuisilta.