Voiko ihmisen hätää mitata? : Taloudellinen avustaminen Hämeenlinnan seurakuntayhtymän seurakuntien diakoniatyössä
Anttila, Tiina (2014)
Anttila, Tiina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014092714258
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014092714258
Tiivistelmä
Anttila, Tiina. Voiko ihmisen hätää mitata? Taloudellinen avustaminen Hämeenlinnan seurakuntayhtymän seurakuntien diakoniatyössä. Pieksämäki, syksy 2014, 51 sivua, 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma. Sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyö käsittelee Hämeenlinnan seurakuntayhtymän seurakuntien diakoniatyön taloudellista avustamista. Tarkoituksena oli selvittää laadullisen tutkimuksen ja haastattelun keinoin, mitä hyviä käytänteitä seurakuntayhtymän seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat työssään havainneet ja mitä haasteita he ovat kohdanneet. Tarkoitus oli myös tutkia, miten pienen ja suuren seurakunnan diakoniatyön käytännöt ja mahdollisuudet eroavat toisistaan ja onko heillä toiveita käytänteiden muuttamiseksi. Tarkoituksena oli myös pohtia ja avata taloudellisen avustamisen käsitettä sekä selvittää, voidaanko sillä vaikuttaa, kuinka arvotetaan eri ihmisten hätää ja kuka saa apua.
Aineistona käytettiin kvalitatiivista haastatteluaineistoa. Tutkimukseen haastateltiin kevään 2014 aikana Hämeenlinnan seurakuntayhtymän seurakuntien kuutta diakoniatyöntekijää: kolmea maaseutuseurakunnan työntekijää sekä kolmea kaupunkiseurakunnan työntekijää. Aineisto litteroitiin sekä analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Diakoniatyöntekijät toivat haastatteluissa esille diakoniatyön hyvänä puolena sen, että diakoniatyöllä on aikaa kuunnella asiakasta. Diakoniatyöllä on myös mahdollisuus ottaa huomioon asiakkaan koko elämä ja elämänpiiri kokonaisuutena. Diakoniatyön vahvuuksiin kuuluu joustavuus, eikä sitä ole liikaa sidottu säännöillä. Koettiin, ettei saisi olla liian paljon sääntöjä, jotka sitovat diakoniatyöntekijöitä liikaa, niin ettei pystytä joustamaan tilanteen mukaan. Hyväksi käytänteeksi, jota halutaan mahdollisuuksien mukaan lisätä, koettiin kotikäynnit. Haasteeksi diakoniatyöntekijät kokivat nykyisen taloudellisen tilanteen, joka sekä lisää asiakkaiden määrää ja vaikeuttaa heidän tilannettaan entisestään että rajaa seurakuntien mahdollisuuksia auttaa rahavarojen pienentyessä.
Osa diakoniatyöntekijöistä kyseenalaisti taloudellisen avun antamisen diakoniatyön piirissä. Osa koki, että taloudellinen avustaminen on tärkeää työtä, mutta työn tekeminen sen parissa koettiin haastavaksi ja vaikeaksi. Taloudellisen avustamisen koettiin auttavan asiakkaita monissa ongelmissa, ja tärkeää on myös sen piirissä tapahtuva neuvonta ja ohjaus. Taloudellisen avustamisen yhteydessä nousevat usein esille myös hengelliset kysymykset, sielunhoito ja henkinen jaksaminen talousongelmien keskellä. Koettiin hyväksi, että vastaanotolla voidaan samalla auttaa myös näissä kysymyksissä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma. Sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyö käsittelee Hämeenlinnan seurakuntayhtymän seurakuntien diakoniatyön taloudellista avustamista. Tarkoituksena oli selvittää laadullisen tutkimuksen ja haastattelun keinoin, mitä hyviä käytänteitä seurakuntayhtymän seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat työssään havainneet ja mitä haasteita he ovat kohdanneet. Tarkoitus oli myös tutkia, miten pienen ja suuren seurakunnan diakoniatyön käytännöt ja mahdollisuudet eroavat toisistaan ja onko heillä toiveita käytänteiden muuttamiseksi. Tarkoituksena oli myös pohtia ja avata taloudellisen avustamisen käsitettä sekä selvittää, voidaanko sillä vaikuttaa, kuinka arvotetaan eri ihmisten hätää ja kuka saa apua.
Aineistona käytettiin kvalitatiivista haastatteluaineistoa. Tutkimukseen haastateltiin kevään 2014 aikana Hämeenlinnan seurakuntayhtymän seurakuntien kuutta diakoniatyöntekijää: kolmea maaseutuseurakunnan työntekijää sekä kolmea kaupunkiseurakunnan työntekijää. Aineisto litteroitiin sekä analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Diakoniatyöntekijät toivat haastatteluissa esille diakoniatyön hyvänä puolena sen, että diakoniatyöllä on aikaa kuunnella asiakasta. Diakoniatyöllä on myös mahdollisuus ottaa huomioon asiakkaan koko elämä ja elämänpiiri kokonaisuutena. Diakoniatyön vahvuuksiin kuuluu joustavuus, eikä sitä ole liikaa sidottu säännöillä. Koettiin, ettei saisi olla liian paljon sääntöjä, jotka sitovat diakoniatyöntekijöitä liikaa, niin ettei pystytä joustamaan tilanteen mukaan. Hyväksi käytänteeksi, jota halutaan mahdollisuuksien mukaan lisätä, koettiin kotikäynnit. Haasteeksi diakoniatyöntekijät kokivat nykyisen taloudellisen tilanteen, joka sekä lisää asiakkaiden määrää ja vaikeuttaa heidän tilannettaan entisestään että rajaa seurakuntien mahdollisuuksia auttaa rahavarojen pienentyessä.
Osa diakoniatyöntekijöistä kyseenalaisti taloudellisen avun antamisen diakoniatyön piirissä. Osa koki, että taloudellinen avustaminen on tärkeää työtä, mutta työn tekeminen sen parissa koettiin haastavaksi ja vaikeaksi. Taloudellisen avustamisen koettiin auttavan asiakkaita monissa ongelmissa, ja tärkeää on myös sen piirissä tapahtuva neuvonta ja ohjaus. Taloudellisen avustamisen yhteydessä nousevat usein esille myös hengelliset kysymykset, sielunhoito ja henkinen jaksaminen talousongelmien keskellä. Koettiin hyväksi, että vastaanotolla voidaan samalla auttaa myös näissä kysymyksissä.