Reaktiivitulostettujen kankaiden esikäsittelyjen ja tulostuspohjien vaikutus värien kirkkauteen ja kesto-ominaisuuksiin
Pohls, Eeva-Leena (2014)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100214401
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100214401
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia reaktiiviväreillä digitaalisesti tulostettujen kankaiden ja neulosten esikäsittelyjen ja tulostuspohjien vaikutusta värien kirkkauteen ja kestävyyteen. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli tekstiilipaino Printscorpio Oy, ja opinnäytetyön aihetta tutkittiin digitaalitulostuksen mahdollisuuksia käsittelevässä Digitex-projektissa.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa on käsitelty digitaaliseen mustesuihkutulostamiseen liittyviä asioita, kuten itse tulostusmenetelmää, kankaiden esikäsittelyjä sekä selluloosakuiduista valmistettujen kankaiden tulostukseen käytettäviä reaktiivivärejä. Lisäksi työssä on käsitelty kestävyystestausten tuloksien ohessa testauskäytäntöihin liittyvää teoriaa.
Työn kokeellinen osuus suoritettiin testaamalla eri esikäsittelyn saaneita ja eri raaka-aineista erilaisilla sidoksilla valmistettuja kankaita ja neuloksia. Testaukset aloitettiin tutkimalla näytemateriaalien kirkkautta sekä visuaalisesti että värin syvyyttä värimittarilla mitaten. Kirkkaustestauksien jälkeen kankaista testattiin värin pesunkestoa, värin hankauksenkestoa, värin valonkestoa ja hankauslujuutta. Kaikki testaukset toteutettiin Tampereen ammattikorkeakoulun paperi- ja tekstiililaboratorioissa vakiokoeolosuhteissa.
Painojäljen visuaalisen arvioinnin avulla voitiin huomata, että puuvilla-palttina-kankaalle parhaan painojäljen tuottaneet esikäsittelypastat saivat aikaan heikointa jälkeä viskoosi-elastaani-neulokselle. Neulokselle parhaan painojäljen tuottaneet pastat eivät vastaavasti soveltuneet kovin hyvin kudotulle kankaalle. Kestävyystestauksien avulla taas voitiin muun muassa todeta, että reaktiivivärejä käytettäessä painotavalla (tulostus / painaminen) ei ole merkittävää vaikutusta värien kesto-ominaisuuksiin. Tulostetun pinnan tummuudella ja tulostuspohjan sidoksella sen sijaan oli selkeämpi yhteys värien pysyvyyteen kankaan pinnalla. Osa kestävyystestauksien tuloksista täytti käytettyjen reaktiivivärien valmistajan laatusuositukset, mutta osa testatuista ominaisuuksista jäi vielä kaipaamaan esikäsittelyjen hienosäätöä tulosten ja tulostusjäljen parantamiseksi. The aim of this thesis was to explore how different pre-treatments and textile surfaces affect the brightness and the fastness of the colours when printing digitally with reactive inks. This thesis was commissioned by textile printing company Printscorpio Oy and was part of a project concerning the possibilities of digital textile printing.
The theoretical section of this thesis consists of theory about digital ink-jet printing, the fabrics used as printing surfaces and the pre-treatments that fabrics made of cellulosic fibers require before printing with reactive inks. The theory concerning the methods and standards of textile testing is also being dealt alongside the processing of the test results.
The empirical part was carried out by testing woven and knitted fabrics that were treated with different pre-treatment pastes. Testing process was started by evaluating visually the brightness of the sample materials and by measuring the depth of different hues with a color meter. The fastness properties of the fabrics were evaluated by testing colour fastness to laundering, colour fastness to rubbing, colour fastness to daylight and the resistance for abrasion. All tests were performed in standard testing conditions in the paper and textile laboratories of Tampere University of Applied Sciences.
Though completely suitable pre-treatment methods weren’t found for any of the tested printing surfaces, the results gave useful information about the behaviour of different combinations of pre-treatments and printing surfaces. For example, the visual evaluation of the colours showed that the pre-treatment pastes that gave the best printing quality for woven fabrics weren’t suitable for knitted fabrics, and vice versa. Some of the tested colour fastness properties gave sufficient test results but the pre-treatments still require tuning in order to meet the standards or the quality recommendations given by the ink manufacturer.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa on käsitelty digitaaliseen mustesuihkutulostamiseen liittyviä asioita, kuten itse tulostusmenetelmää, kankaiden esikäsittelyjä sekä selluloosakuiduista valmistettujen kankaiden tulostukseen käytettäviä reaktiivivärejä. Lisäksi työssä on käsitelty kestävyystestausten tuloksien ohessa testauskäytäntöihin liittyvää teoriaa.
Työn kokeellinen osuus suoritettiin testaamalla eri esikäsittelyn saaneita ja eri raaka-aineista erilaisilla sidoksilla valmistettuja kankaita ja neuloksia. Testaukset aloitettiin tutkimalla näytemateriaalien kirkkautta sekä visuaalisesti että värin syvyyttä värimittarilla mitaten. Kirkkaustestauksien jälkeen kankaista testattiin värin pesunkestoa, värin hankauksenkestoa, värin valonkestoa ja hankauslujuutta. Kaikki testaukset toteutettiin Tampereen ammattikorkeakoulun paperi- ja tekstiililaboratorioissa vakiokoeolosuhteissa.
Painojäljen visuaalisen arvioinnin avulla voitiin huomata, että puuvilla-palttina-kankaalle parhaan painojäljen tuottaneet esikäsittelypastat saivat aikaan heikointa jälkeä viskoosi-elastaani-neulokselle. Neulokselle parhaan painojäljen tuottaneet pastat eivät vastaavasti soveltuneet kovin hyvin kudotulle kankaalle. Kestävyystestauksien avulla taas voitiin muun muassa todeta, että reaktiivivärejä käytettäessä painotavalla (tulostus / painaminen) ei ole merkittävää vaikutusta värien kesto-ominaisuuksiin. Tulostetun pinnan tummuudella ja tulostuspohjan sidoksella sen sijaan oli selkeämpi yhteys värien pysyvyyteen kankaan pinnalla. Osa kestävyystestauksien tuloksista täytti käytettyjen reaktiivivärien valmistajan laatusuositukset, mutta osa testatuista ominaisuuksista jäi vielä kaipaamaan esikäsittelyjen hienosäätöä tulosten ja tulostusjäljen parantamiseksi.
The theoretical section of this thesis consists of theory about digital ink-jet printing, the fabrics used as printing surfaces and the pre-treatments that fabrics made of cellulosic fibers require before printing with reactive inks. The theory concerning the methods and standards of textile testing is also being dealt alongside the processing of the test results.
The empirical part was carried out by testing woven and knitted fabrics that were treated with different pre-treatment pastes. Testing process was started by evaluating visually the brightness of the sample materials and by measuring the depth of different hues with a color meter. The fastness properties of the fabrics were evaluated by testing colour fastness to laundering, colour fastness to rubbing, colour fastness to daylight and the resistance for abrasion. All tests were performed in standard testing conditions in the paper and textile laboratories of Tampere University of Applied Sciences.
Though completely suitable pre-treatment methods weren’t found for any of the tested printing surfaces, the results gave useful information about the behaviour of different combinations of pre-treatments and printing surfaces. For example, the visual evaluation of the colours showed that the pre-treatment pastes that gave the best printing quality for woven fabrics weren’t suitable for knitted fabrics, and vice versa. Some of the tested colour fastness properties gave sufficient test results but the pre-treatments still require tuning in order to meet the standards or the quality recommendations given by the ink manufacturer.