Turvapaikanhakijan elämää pelkojen kanssa : - ei vankilassa, muttei vapaanakaan

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia pelkoja turvapaikanhakijoilla oli turvapaikkaprosessinsa aikana ja miten pelko vaikutti. Lisäksi haluttiin selvittää, olivatko turvapaikanhakijat saaneet apua pelkoihinsa ja millaista apua he toivoivat saavansa. Saatavien tulosten avulla voidaan miettiä keinoja, joilla voidaan tukea turvapaikanhakijoita entistä paremmin. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kotkan vastaanottokeskuksen aikuispuolen turvapaikanhakijat. Tutkimusaineisto koostui kuuden turvapaikanhakijan haastatteluista. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluun osallistuvat olivat viidestä eri kansallisuudesta; viisi haastatteluista suoritettiin tulkin avulla ja yksi englannin kielellä. Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla sekä apuna käytettiin väljää aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teoreettisena viitekehyksenä on Goffmanin tutkielma totaalisista laitoksista. Tutkimustulokset osoittivat, että turvapaikanhakijoilla oli monenlaisia pelkoja, joista suurin oli kotimaahan käännyttämisen pelko. Lisäksi pelkoa herättivät poliisi, asuminen itselle vieraan henkilön kanssa, kommunikointiongelmat, tulevaisuus, oma terveydentila, kylmyys ja pimeys. Pelkoa tunnettiin kotimaahan jääneiden omaisten puolesta, samoin lasten takia. Pelot näkyivät haastavien tilanteiden välttelynä, somaattisina oireina ja yksinäisyyden kokemuksina. Apua pelkoihinsa turvapaikanhakijat eivät olleet kokeneet saaneensa paljon, mutta muilta osin olivat tyytyväisiä henkilökunnalta saamaansa apuun. Pelkoa poistavia asioita olivat tieto, puhuminen luotetun henkilön kanssa, uskonto ja usko siihen, että kaikki jotenkin järjestyy. Peloista ei yleensä haluttu puhua, koska muihin ihmisiin ei luotettu tai ei ollut sellaista ihmistä, kenelle voisi puhua. Turvapaikanhakijat odottivat työntekijöiltä läsnäoloa ja mahdollisuutta puhua mieltä vaivaavista asioista. Lisäksi ystävällisyyttä arvostettiin.

The purpose of this study was to find out what kind of fears asylum seekers had during their asylum and how fear affected on them. It was also examined whether they had received help for fears and what kind of help they would like to receive. The results can be used to think about ways to support asylum seekers better. The target group was an adult asylum seekers´ group in the reception center of Kotka. The theme interview was used as a theme method, and data consisted of six interviews. This study is qualitative and the theoretical framework for this work is the study of Goffman total institution. The data were analyzed for themes and loose inductive content. The results showed that asylum seekers had a wide range of fears, the largest of which was the fear of turning back to their home country. In addition, there were things such as the police, housing with a foreign person, communication problems, the future and your own health. Fears were seen as avoiding challenging situations, somatic symptoms and experiences of loneliness. According to the results the asylum seekers had not been helped by a lot of fears, but in other respects they were pleased with the staff´s assistance. In order to eliminate the fear there was knowledge, talking with a trusted person and religion mentioned. Asylum seekers were waiting for the presence of workers, and the opportunity to talk about the effort to agree on issues. In addition, the kindness was appreciated.