Päivähoito lastensuojelun avohuollon tukimuotona : Perheiden ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia tuesta
Maanselkä, Tuija (2014)
Maanselkä, Tuija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100714530
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100714530
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Maanselkä, Tuija. Päivähoito lastensuojelun avohuollon tukimuotona. Perheiden ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia tuesta. Pieksämäki, syksy 2014, 71 s, 6 liitettä. Diako-nia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajakelpoisuus.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka Saarikan alueen lapsiperheet ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat kokeneet päivähoidon lastensuojelun avohuollon tukimuotona. Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, kuinka kasvatuskumppanuus on toteutunut päivähoidossa, kuinka lapset ovat hyötyneet päivähoidon asiakkuudesta ja kuinka yhteistyö on toiminut vanhempien, päivähoidon ja sosiaalityöntekijöiden kesken. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa, kuinka perheet ovat kokeneet asiakkuuden lastensuojelussa ja millaisia lapsen hyvinvointia uhkaavia tekijöitä löytyy lastensuojelun asiakkuuksien taustalta. Tutkimukseen osallistui neljä perhettä, neljä sosiaalityöntekijää ja lastensuojelun palveluvastaava.
Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Sosiaalityöntekijöiden haastattelut tapahtuivat ryhmähaastatteluna ja perheiden haastattelut yksilöhaastatteluina. Tutkimuksen tulokset analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustulokset osoittivat, että päivähoidosta hyötyvät lapsen lisäksi myös vanhemmat. Päivähoito tukimuotona on usein pitkäkestoista. Perheet tarvitsevat usein myös muita avohuollon tukitoimia päivähoidon lisäksi. Kasvatuskumppanuudessa vuorovaikutuksella on merkittävä rooli vanhempien ja työntekijöiden välillä. Vanhempien ja päivähoidon välinen yhteistyö on tiivistä, kun taas yhteistyö lastensuojelun kanssa on vähäistä. Lastensuojelun asiakkuuden alkuvaihe näyttäytyy vanhemmille kaoottisena, ja luottamuspula heikentää lapsen mahdollisuutta saada apua. Lasten asiakkuuksien taustalta löytyy usein vanhempien pahoinvointia.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää Saarikan lastensuojelun ja Saarikan viiden eri kunnan varhaiskasvatuspalveluiden kehittämisessä. Tutkimustulosten pohjalta jatkotutkimusaiheiksi nousevat lastensuojelun alkuvaiheen työskentelyn kehittäminen sekä sosionomin työn profiloituminen varhaiskasvatuksessa. Lisäksi jatkotutkimusta voisi tehdä tutkimukseen osallistuneille perheille uudelleen, esimerkiksi lasten ollessa alaluokilla. Näin voisimme tarkastella sitä, onko päivähoidolla ollut vaikutusta mahdollisen syrjäytymisen ehkäisyyn.
Maanselkä, Tuija. Päivähoito lastensuojelun avohuollon tukimuotona. Perheiden ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia tuesta. Pieksämäki, syksy 2014, 71 s, 6 liitettä. Diako-nia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajakelpoisuus.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka Saarikan alueen lapsiperheet ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat kokeneet päivähoidon lastensuojelun avohuollon tukimuotona. Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, kuinka kasvatuskumppanuus on toteutunut päivähoidossa, kuinka lapset ovat hyötyneet päivähoidon asiakkuudesta ja kuinka yhteistyö on toiminut vanhempien, päivähoidon ja sosiaalityöntekijöiden kesken. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa, kuinka perheet ovat kokeneet asiakkuuden lastensuojelussa ja millaisia lapsen hyvinvointia uhkaavia tekijöitä löytyy lastensuojelun asiakkuuksien taustalta. Tutkimukseen osallistui neljä perhettä, neljä sosiaalityöntekijää ja lastensuojelun palveluvastaava.
Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Sosiaalityöntekijöiden haastattelut tapahtuivat ryhmähaastatteluna ja perheiden haastattelut yksilöhaastatteluina. Tutkimuksen tulokset analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustulokset osoittivat, että päivähoidosta hyötyvät lapsen lisäksi myös vanhemmat. Päivähoito tukimuotona on usein pitkäkestoista. Perheet tarvitsevat usein myös muita avohuollon tukitoimia päivähoidon lisäksi. Kasvatuskumppanuudessa vuorovaikutuksella on merkittävä rooli vanhempien ja työntekijöiden välillä. Vanhempien ja päivähoidon välinen yhteistyö on tiivistä, kun taas yhteistyö lastensuojelun kanssa on vähäistä. Lastensuojelun asiakkuuden alkuvaihe näyttäytyy vanhemmille kaoottisena, ja luottamuspula heikentää lapsen mahdollisuutta saada apua. Lasten asiakkuuksien taustalta löytyy usein vanhempien pahoinvointia.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää Saarikan lastensuojelun ja Saarikan viiden eri kunnan varhaiskasvatuspalveluiden kehittämisessä. Tutkimustulosten pohjalta jatkotutkimusaiheiksi nousevat lastensuojelun alkuvaiheen työskentelyn kehittäminen sekä sosionomin työn profiloituminen varhaiskasvatuksessa. Lisäksi jatkotutkimusta voisi tehdä tutkimukseen osallistuneille perheille uudelleen, esimerkiksi lasten ollessa alaluokilla. Näin voisimme tarkastella sitä, onko päivähoidolla ollut vaikutusta mahdollisen syrjäytymisen ehkäisyyn.