Maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen oppimisen tukeminen päiväkodissa
Ahonen, Susanna (2014)
Ahonen, Susanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112016148
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112016148
Tiivistelmä
Maahanmuuttajataustaisten lasten määrä päiväkodeissa kasvaa yhtä nopeasti kuin maahanmuuttajien määrä Suomessa. Juuri tästä syystä päiväkotien tulee huomioida entistä enemmän toimintansa suunnittelu, toteutus ja arviointi. Suomen kielen oppiminen auttaa maahanmuuttajataustaista lasta sopeutumaan yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Samalla se edistää muuta oppimista ja identiteetin muotoutumista. Suomen kielen taito on myös avain tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin menestyä yhteiskunnassamme.
Opinnäytetyöni tutkimustehtävänä oli selvittää, miten maahanmuuttajataustaisen lapsen suomen kielen oppimista sekä osallisuutta tuetaan päiväkodissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia. Hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja havainnoitiin syksyllä 2014 seitsemän viikon ajan päiväkotiryhmässä, jossa on eri kulttuuritaustaisia lapsia. Ryhmässä oli kolme työntekijää ja 21 lasta, jotka olivat iältään 2–3-vuotiaita. Tutkimuksen tavoitteena oli tieto hyväksi havaituista työmenetelmistä, joita voi hyödyntää monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa.
Kielen oppimisen tukeminen on suuri osa sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyä, johon on luonnollista ja tärkeää kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksessa. Havainnoinnin perusteella selvisi, että päiväkotiryhmässä käytetään monenlaisia tapoja tukea maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen oppimista. Tärkeää on huomioida, että oppimista tapahtuu kaikkialla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Arkisilla tilanteilla ja leikillä on tärkeä merkitys kielen oppimisen kannalta. Varhaiskasvatuksen perinteiset toiminnot, kuten musiikki ja liikunta, mahdollistavat toiminnan ilman kieltä, mutta ne tarjoavat myös hyvän tilaisuuden kielen oppimiselle. Tutkimuksessa kävi ilmi monia kielen ja osallisuuden tukemisen tapoja, joita voi hyödyntää eri-ikäisten lasten kanssa työskenneltäessä. Oppimisympäristöä on tärkeää päivittää lasten lähikehityksen vyöhyke huomioon ottaen. Ryhmissä voidaan tutkia erilaisia aakkosia, ja lasten nimet voivat olla esillä heidän äidinkielellään kirjoitettuina. Ryhmissä voidaan laulaa eri kielillä tai järjestää eri kulttuurien juhlia. Myös vanhemmat voivat auttaa monikulttuurisen varhaiskasvatusympäristön luomisessa, mikä olisi kasvatuskumppanuutta parhaimmillaan.
Opinnäytetyöni tutkimustehtävänä oli selvittää, miten maahanmuuttajataustaisen lapsen suomen kielen oppimista sekä osallisuutta tuetaan päiväkodissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia. Hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja havainnoitiin syksyllä 2014 seitsemän viikon ajan päiväkotiryhmässä, jossa on eri kulttuuritaustaisia lapsia. Ryhmässä oli kolme työntekijää ja 21 lasta, jotka olivat iältään 2–3-vuotiaita. Tutkimuksen tavoitteena oli tieto hyväksi havaituista työmenetelmistä, joita voi hyödyntää monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa.
Kielen oppimisen tukeminen on suuri osa sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyä, johon on luonnollista ja tärkeää kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksessa. Havainnoinnin perusteella selvisi, että päiväkotiryhmässä käytetään monenlaisia tapoja tukea maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen oppimista. Tärkeää on huomioida, että oppimista tapahtuu kaikkialla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Arkisilla tilanteilla ja leikillä on tärkeä merkitys kielen oppimisen kannalta. Varhaiskasvatuksen perinteiset toiminnot, kuten musiikki ja liikunta, mahdollistavat toiminnan ilman kieltä, mutta ne tarjoavat myös hyvän tilaisuuden kielen oppimiselle. Tutkimuksessa kävi ilmi monia kielen ja osallisuuden tukemisen tapoja, joita voi hyödyntää eri-ikäisten lasten kanssa työskenneltäessä. Oppimisympäristöä on tärkeää päivittää lasten lähikehityksen vyöhyke huomioon ottaen. Ryhmissä voidaan tutkia erilaisia aakkosia, ja lasten nimet voivat olla esillä heidän äidinkielellään kirjoitettuina. Ryhmissä voidaan laulaa eri kielillä tai järjestää eri kulttuurien juhlia. Myös vanhemmat voivat auttaa monikulttuurisen varhaiskasvatusympäristön luomisessa, mikä olisi kasvatuskumppanuutta parhaimmillaan.