Nintendo Wii Fit -tasapainoharjoittelun vaikutukset MS-tautia sairastavan asennonhallintaan ja kävelynopeuteen
Uusitalo, Elmo; Vistala, Sanna (2014)
Uusitalo, Elmo
Vistala, Sanna
Savonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112717201
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112717201
Tiivistelmä
Kokeellisen yksittäistapaustutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, millaisia muutoksia neljän viikon mittainen Nintendo® Wii Fit -harjoittelujakso saa aikaan MS-tautia sairastavien koehenkilöiden tasapainossa ja kävelynopeudessa. Tavoitteena oli saada lisätietoa videopelien käytettävyydestä osana MS:n kuntoutusta. Tutkimukseen osallistui kolme (3) MS-tautia sairastavaa henkilöä, jotka käyttivät kävelyn apuvälineenä kävelykeppiä. Tutkimuksessa käytettiin mittareina Metitur® Good Balance -voimalevyanturia tasapainomittaukseen, sekä 10 metrin kävelytestiä kävelynopeuden mittaamiseen. Harjoittelujakso sekä alku- ja loppumittaukset ajoittuivat tammi-helmikuulle 2014 yhteensä kuuden viikon mittaisena periodina. Harjoittelujakson aikana tutkittavat pelasivat yksittäin ohjatusti Nintendo® Wii Balance Boardilla Wii Fit -tasapainopelejä puoli tuntia kerrallaan kahdesti viikossa, kokonaisuudessaan yhteensä neljä tuntia per henkilö.
Yhdellä henkilöllä tasapainotulokset paranivat hieman tai säilyivät samoina. Tällä henkilöllä myös kävelynopeus parani sekä normaali- että maksimivauhdilla. Harjoittelulla ei ollut selviä positiivisia vaikutuksia staattiseen tasapainoon toisella koehenkilöistä, jonka tulokset pysyivät samoina tai heikkenivät prosentuaalisesti alku- ja loppumittausten välillä. Tällä henkilöllä kävelynopeus normaalivauhdilla parani ja maksimivauhdilla heikkeni. Kolmannella henkilöllä jotkut tasapainomittaustulokset paranivat hieman tai pysyivät samoina, ja jotkut mittaukset heikkenivät selvästi. Tällä henkilöllä kävelynopeus heikkeni sekä normaali- että maksimivauhdilla. Kaikki muutokset testien tuloksissa ovat pieniä.
Nintendo® Wii:n pelaamisesta on paljon positiivisia tutkimustuloksia ja tämän tutkimuksen tulokset kannustavat Nintendo Wii:n hyödyntämiseen kuntoutuksen oheisharjoitteluna, sillä se on helppo kotiharjoitusmuoto ja monissa kuntoutusta järjestävissä organisaatioissa laite on jo käytössä. Tutkimuksemme perusteella ei voida tehdä suoraa johtopäätöstä harjoittelun vaikuttavuudesta tasapainoon ja kävelynopeuteen. Tuloksia olisi voinut monipuolistaa subjektiivisella kyselyllä koehenkilöiden itse kokemastaan tasapainon ja kävelynopeuden kehityksestä harjoittelujakson aikana. Lisäksi olisi ollut hyödyllistä tehdä kattavampi lähtötasoarvio, jotta tuloksissa voidaan huomioida henkilöiden normaali toimintakyvyn vaihtelu.
Kokeellisella tutkimuksella saadaan selvää numeerista dataa terapian vaikuttavuudesta ja sitä voidaan käyttää monipuolisesti erilaisten potilasryhmien ja yksilöiden arviointiin ja tulokset voidaan kirjata suoraan potilastietojärjestelmiin.
Yhdellä henkilöllä tasapainotulokset paranivat hieman tai säilyivät samoina. Tällä henkilöllä myös kävelynopeus parani sekä normaali- että maksimivauhdilla. Harjoittelulla ei ollut selviä positiivisia vaikutuksia staattiseen tasapainoon toisella koehenkilöistä, jonka tulokset pysyivät samoina tai heikkenivät prosentuaalisesti alku- ja loppumittausten välillä. Tällä henkilöllä kävelynopeus normaalivauhdilla parani ja maksimivauhdilla heikkeni. Kolmannella henkilöllä jotkut tasapainomittaustulokset paranivat hieman tai pysyivät samoina, ja jotkut mittaukset heikkenivät selvästi. Tällä henkilöllä kävelynopeus heikkeni sekä normaali- että maksimivauhdilla. Kaikki muutokset testien tuloksissa ovat pieniä.
Nintendo® Wii:n pelaamisesta on paljon positiivisia tutkimustuloksia ja tämän tutkimuksen tulokset kannustavat Nintendo Wii:n hyödyntämiseen kuntoutuksen oheisharjoitteluna, sillä se on helppo kotiharjoitusmuoto ja monissa kuntoutusta järjestävissä organisaatioissa laite on jo käytössä. Tutkimuksemme perusteella ei voida tehdä suoraa johtopäätöstä harjoittelun vaikuttavuudesta tasapainoon ja kävelynopeuteen. Tuloksia olisi voinut monipuolistaa subjektiivisella kyselyllä koehenkilöiden itse kokemastaan tasapainon ja kävelynopeuden kehityksestä harjoittelujakson aikana. Lisäksi olisi ollut hyödyllistä tehdä kattavampi lähtötasoarvio, jotta tuloksissa voidaan huomioida henkilöiden normaali toimintakyvyn vaihtelu.
Kokeellisella tutkimuksella saadaan selvää numeerista dataa terapian vaikuttavuudesta ja sitä voidaan käyttää monipuolisesti erilaisten potilasryhmien ja yksilöiden arviointiin ja tulokset voidaan kirjata suoraan potilastietojärjestelmiin.