Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen hoitotyössä
Joutsen, Helena; Eskelinen, Siiri (2014)
Joutsen, Helena
Eskelinen, Siiri
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112817323
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112817323
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä oppimateriaalia hoitotyön koulutusohjelman vaihtoehtoisten ammattiopintojen mielenterveys- ja päihdehoitotyön suuntautumisvaihtoehtoon seksuaalisuuden puheeksi ottamisesta. Tehtävinä oli selvittää, mitä on seksuaalisuus sekä miten ja milloin seksuaalisuus voidaan ottaa puheeksi hoitotyössä. Opinnäy-tetyön menetelmänä oli toiminnallinen opinnäytetyö, jonka pohjalla oli kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä hoitotyön opiskelijoiden tietoutta seksuaali-suuden puheeksi ottamisesta.
Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja elämää. Se on jokaisen ihmisen itse määrittelemä asia, joka säilyy ihmisessä läpi elämän. Ihmisen eri ikäkaudet vaikuttavat seksuaalisuuden ilmenemiseen ja seksuaaliseen käyttäytymiseen. Seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen vaikuttaa hoitajan koulutus, asenne ja kokemus. Menetelmiä on erilaisia, kuten PLISSIT- ja BETTER- mallit. Hoitajalla tulisi olla oikeanlainen asenne ja kyky tulkita myös omaa seksuaalisuuttaan. Hoitajan tulisi huomioida oikeanlainen ympäristö keskustellessaan potilaan kanssa seksuaalisuudesta sekä ajan riittävyys. Tulee myös muistaa, että jos ei pysty itse auttamaan potilasta, tämän voi aina ohjata eteenpäin joko toiselle hoitajalle tai seksuaaliterapeutille.
Tulevaisuudessa voisi kartoittaa esimerkiksi sairaanhoitajien kokemuksia seksuaalisuuden puheeksi ottamisesta sekä hoitotyön opettajien kykyä ottaa seksuaalisuus puheeksi. Aihe on aikaa kestävä, ja siitä tulisi voida puhua avoimesti hoitotyössä.
Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja elämää. Se on jokaisen ihmisen itse määrittelemä asia, joka säilyy ihmisessä läpi elämän. Ihmisen eri ikäkaudet vaikuttavat seksuaalisuuden ilmenemiseen ja seksuaaliseen käyttäytymiseen. Seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen vaikuttaa hoitajan koulutus, asenne ja kokemus. Menetelmiä on erilaisia, kuten PLISSIT- ja BETTER- mallit. Hoitajalla tulisi olla oikeanlainen asenne ja kyky tulkita myös omaa seksuaalisuuttaan. Hoitajan tulisi huomioida oikeanlainen ympäristö keskustellessaan potilaan kanssa seksuaalisuudesta sekä ajan riittävyys. Tulee myös muistaa, että jos ei pysty itse auttamaan potilasta, tämän voi aina ohjata eteenpäin joko toiselle hoitajalle tai seksuaaliterapeutille.
Tulevaisuudessa voisi kartoittaa esimerkiksi sairaanhoitajien kokemuksia seksuaalisuuden puheeksi ottamisesta sekä hoitotyön opettajien kykyä ottaa seksuaalisuus puheeksi. Aihe on aikaa kestävä, ja siitä tulisi voida puhua avoimesti hoitotyössä.