Perhekuntoutuksen hyödyt asiakkaille ja perhekuntoutuksen jälkeen tapahtuvan työskentelyn arviointia
Laurikainen, Elisa (2014)
Laurikainen, Elisa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117745
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117745
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä laitosmuotoisen perhekuntoutuksen hyödyistä asiakasperheille. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata tutkittavien näkemyksiä siitä, millaista on perheiden kanssa tehtävä työskentely perhekuntoutuksen jälkeen lastensuojelun avohuollossa. Vastauksia haettiin myös kysymykseen, miten jatkotyöskentelyn tarvetta arvioidaan sosiaalityössä.
Tutkimus liittyy Helsingin Diakonissalaitoksen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä toteutettavaan perhekuntoutuksen arviointihankkeeseen. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa perhekuntoutuksen merkityksestä ja vaikutuksesta lasten huostaanottojen vähentäjänä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää perhekuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa ja perhekuntoutuksen sekä avohuollon palveluiden kehittämistyön tukena. Tulokset ovat hyödyllisiä, kun arvioidaan ja perustellaan perhekuntoutuksen merkitystä lastensuojelun avohuollon palveluna.
Tutkimus on laadullinen arviointitutkimus ja sitä ohjaa konstruktivistis-hermeneuttinen lähestymistapa. Tutkimusaineisto kerättiin sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastatteluilla, jotka perustuivat etukäteen suunnitelluille teemoille. Aineistonkeruu tehtiin yhdessä samaan hankkeeseen opinnäytetyön tehneen opiskelijan kanssa. Tutkimuksen aineiston analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Perheille koituneet hyödyt näyttäytyivät asiakkaiden ymmärryksen ja tiedon lisääntymisenä ja perheen dynamiikan sekä vanhemmuuden ja arjessa selviämisen vahvistumisena. Lisäksi hyötynä nähtiin auttamisen ja avun vastaanottamisen helpottuminen. Sosiaalityöntekijät näkivät perheen tilanteen arvioimisen tärkeänä perhekuntoutuksen tavoitteena ja arvioinnin kautta saatu uusi tieto toimi sosiaalityöntekijöiden tukena päätösten tekemisessä. Kuntoutuksen jälkeen tapahtuvaa työskentelyä perheen kanssa pidettiin merkittävänä ja tarpeellisena, mutta siihen ei nähty olevan tarpeeksi resursseja lastensuojelun avohuollossa. Perheiden siirtymävaihe kuntoutuksesta kotiin ja siinä tapahtuva eri tahojen välinen yhteistyö nähtiin kehittämisen kohteena.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan tehdä se päätelmä, että perhekuntoutuksella pystytään vaikuttamaan lapsen kasvuolosuhteiden parantumiseen. Perhekuntoutuksen aikana tapahtuvat muutokset eivät kuitenkaan usein ole isoja vaan perhekuntoutus luo edellytyksiä kuntoutumiselle. Tällöin kuntoutuksen jälkeen perheiden arjessa tapahtuva tukeminen nousee oleelliseen asemaan perheen kuntoutumisen prosessissa. Vähäisten resurssien vuoksi riskinä on perheen jääminen ilman tukea kotiinpaluun jälkeen. Perhekuntoutuksen ja lähettävän tahon yhteistyöllä voidaan edistää kuntoutumisen jatkumoa. Perheen tilanteen arvioimiseen ja kuntoutumisen edellytysten luomiseen tulisi panostaa aiempaa enemmän alueen omassa perhetyössä jo ennen perhekuntoutukseen ohjautumista.
Asiasanat, perhekuntoutus, perhetyö, lastensuojelun avohuolto, sosiaalityöntekijä, vaikuttavuuden
arviointi
Tutkimus liittyy Helsingin Diakonissalaitoksen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä toteutettavaan perhekuntoutuksen arviointihankkeeseen. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa perhekuntoutuksen merkityksestä ja vaikutuksesta lasten huostaanottojen vähentäjänä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää perhekuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa ja perhekuntoutuksen sekä avohuollon palveluiden kehittämistyön tukena. Tulokset ovat hyödyllisiä, kun arvioidaan ja perustellaan perhekuntoutuksen merkitystä lastensuojelun avohuollon palveluna.
Tutkimus on laadullinen arviointitutkimus ja sitä ohjaa konstruktivistis-hermeneuttinen lähestymistapa. Tutkimusaineisto kerättiin sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastatteluilla, jotka perustuivat etukäteen suunnitelluille teemoille. Aineistonkeruu tehtiin yhdessä samaan hankkeeseen opinnäytetyön tehneen opiskelijan kanssa. Tutkimuksen aineiston analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Perheille koituneet hyödyt näyttäytyivät asiakkaiden ymmärryksen ja tiedon lisääntymisenä ja perheen dynamiikan sekä vanhemmuuden ja arjessa selviämisen vahvistumisena. Lisäksi hyötynä nähtiin auttamisen ja avun vastaanottamisen helpottuminen. Sosiaalityöntekijät näkivät perheen tilanteen arvioimisen tärkeänä perhekuntoutuksen tavoitteena ja arvioinnin kautta saatu uusi tieto toimi sosiaalityöntekijöiden tukena päätösten tekemisessä. Kuntoutuksen jälkeen tapahtuvaa työskentelyä perheen kanssa pidettiin merkittävänä ja tarpeellisena, mutta siihen ei nähty olevan tarpeeksi resursseja lastensuojelun avohuollossa. Perheiden siirtymävaihe kuntoutuksesta kotiin ja siinä tapahtuva eri tahojen välinen yhteistyö nähtiin kehittämisen kohteena.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan tehdä se päätelmä, että perhekuntoutuksella pystytään vaikuttamaan lapsen kasvuolosuhteiden parantumiseen. Perhekuntoutuksen aikana tapahtuvat muutokset eivät kuitenkaan usein ole isoja vaan perhekuntoutus luo edellytyksiä kuntoutumiselle. Tällöin kuntoutuksen jälkeen perheiden arjessa tapahtuva tukeminen nousee oleelliseen asemaan perheen kuntoutumisen prosessissa. Vähäisten resurssien vuoksi riskinä on perheen jääminen ilman tukea kotiinpaluun jälkeen. Perhekuntoutuksen ja lähettävän tahon yhteistyöllä voidaan edistää kuntoutumisen jatkumoa. Perheen tilanteen arvioimiseen ja kuntoutumisen edellytysten luomiseen tulisi panostaa aiempaa enemmän alueen omassa perhetyössä jo ennen perhekuntoutukseen ohjautumista.
Asiasanat, perhekuntoutus, perhetyö, lastensuojelun avohuolto, sosiaalityöntekijä, vaikuttavuuden
arviointi