Yksinäisten vanhusten tavoittaminen seurakuntien diakoniatyön kautta
Kujala, Jouni; Mäkinen, Vilho (2014)
Kujala, Jouni
Mäkinen, Vilho
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112116222
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112116222
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kujala Jouni & Mäkinen Vilho. Yksinäisten vanhusten tavoittaminen seurakuntien diakoniatyön kautta. Pieksämäki, syksy 2014, 75 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoitus oli antaa ääni vanhusasiantuntijoille siitä, miten heitä itseään ja heidän tuntemiaan yksinäisiä vanhuksia tulisi tavoittaa ja kohdata ja näin lisätä vanhojen seurakuntalaisten osallisuuden kokemusta. Tavoitteenamme oli myös, että saamme ideoitua sekä nykyisiä että tulevia diakoniatyöntekijöitä varten keinovalikoimaa, jolla tähän yksinäisten vanhusten tavoittamisen kasvavaan haasteeseen voidaan tarttua. Tämän toteuttamiseksi tavoitteenamme oli esitellä sekä hyväksi havaittuja ja käytännössä testattuja menetelmiä ja tapoja että mahdollisesti uusia, innovatiivisia keinoja.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto koottiin kyselylomakkeilla Kokkolan suomenkielisen seurakunnan kahdesta diakoniapiiristä ja Mänttä-Vilppulan seurakunnan yhdestä diakonipiiristä yhteensä 75 vanhukselta. Lisäksi haastateltiin kahdeksaa yksittäistä vanhusasiantuntijaa, neljää Mänttä-Vilppulassa ja neljää Kokkolassa. Heidän kohdallaan tuloksia tuli varsin niukasti, koska tuon ikäiset vanhukset ovat hyvin vaatimattomia ja ovat aina tyytyneet vähään ja eivät osaa olla vaatimassa mitään yhteiskunnalta, niin ei myöskään seurakunnan palveluista puhuttaessa. Ryhmähaastattelu toteutettiin Kokkolan rovastikunnan 11 diakoniatyöntekijän kanssa Kaustisella. Ruoveden rovastikunnassa haastattelu toteutettiin sähköpostihaastatteluna. Kysely lähetettiin kaikille kuuden seurakunnan 15 diakonityöntekijälle. Jokaisesta seurakunnasta saatiin yhdet seurakuntakohtaiset vastaukset. Käytimme survey-tutkimusta, ja aineisto kerättiin strukturoituna tai puolistrukturoituna haastattelua käyttäen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällön analyysimenetelmää käyttäen.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että diakoniapiireissä käyvät seurakuntalaiset arvostavat erityisesti seurakunnan järjestämää ryhmätoimintaa ja retkiä sekä niin diakoniatyöntekijän, papin, kuin vapaaehtoisenkin suorittamia kotikäyntejä. Diakoniatyöntekijöiden vastauksista voidaan päätellä, että he arvostavat omaa työtään. Työn määrä ja kotikäyntien suuri tarve ahdistavat diakoniatyöntekijöitä ja he toivoisivat lisää resursseja siihen. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan sanoa, että yksi tärkeä tekijä tulevaisuuden diakoniatyössä on vapaaehtoisten kouluttaminen ja ohjaaminen kotikäyntityöhön vanhusten pariin. Opinnäytetyön toivotaan palvelevan seurakuntien diakoniatyöntekijöitä ja muita aiheesta kiinnostuneita.
Asiasanat: yksinäisyys, vanhuus, tavoittaminen/osallisuus, diakoniatyö, vanhusasiantuntija, seurakunnan vapaaehtoistoiminta
Kujala Jouni & Mäkinen Vilho. Yksinäisten vanhusten tavoittaminen seurakuntien diakoniatyön kautta. Pieksämäki, syksy 2014, 75 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoitus oli antaa ääni vanhusasiantuntijoille siitä, miten heitä itseään ja heidän tuntemiaan yksinäisiä vanhuksia tulisi tavoittaa ja kohdata ja näin lisätä vanhojen seurakuntalaisten osallisuuden kokemusta. Tavoitteenamme oli myös, että saamme ideoitua sekä nykyisiä että tulevia diakoniatyöntekijöitä varten keinovalikoimaa, jolla tähän yksinäisten vanhusten tavoittamisen kasvavaan haasteeseen voidaan tarttua. Tämän toteuttamiseksi tavoitteenamme oli esitellä sekä hyväksi havaittuja ja käytännössä testattuja menetelmiä ja tapoja että mahdollisesti uusia, innovatiivisia keinoja.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto koottiin kyselylomakkeilla Kokkolan suomenkielisen seurakunnan kahdesta diakoniapiiristä ja Mänttä-Vilppulan seurakunnan yhdestä diakonipiiristä yhteensä 75 vanhukselta. Lisäksi haastateltiin kahdeksaa yksittäistä vanhusasiantuntijaa, neljää Mänttä-Vilppulassa ja neljää Kokkolassa. Heidän kohdallaan tuloksia tuli varsin niukasti, koska tuon ikäiset vanhukset ovat hyvin vaatimattomia ja ovat aina tyytyneet vähään ja eivät osaa olla vaatimassa mitään yhteiskunnalta, niin ei myöskään seurakunnan palveluista puhuttaessa. Ryhmähaastattelu toteutettiin Kokkolan rovastikunnan 11 diakoniatyöntekijän kanssa Kaustisella. Ruoveden rovastikunnassa haastattelu toteutettiin sähköpostihaastatteluna. Kysely lähetettiin kaikille kuuden seurakunnan 15 diakonityöntekijälle. Jokaisesta seurakunnasta saatiin yhdet seurakuntakohtaiset vastaukset. Käytimme survey-tutkimusta, ja aineisto kerättiin strukturoituna tai puolistrukturoituna haastattelua käyttäen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällön analyysimenetelmää käyttäen.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että diakoniapiireissä käyvät seurakuntalaiset arvostavat erityisesti seurakunnan järjestämää ryhmätoimintaa ja retkiä sekä niin diakoniatyöntekijän, papin, kuin vapaaehtoisenkin suorittamia kotikäyntejä. Diakoniatyöntekijöiden vastauksista voidaan päätellä, että he arvostavat omaa työtään. Työn määrä ja kotikäyntien suuri tarve ahdistavat diakoniatyöntekijöitä ja he toivoisivat lisää resursseja siihen. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan sanoa, että yksi tärkeä tekijä tulevaisuuden diakoniatyössä on vapaaehtoisten kouluttaminen ja ohjaaminen kotikäyntityöhön vanhusten pariin. Opinnäytetyön toivotaan palvelevan seurakuntien diakoniatyöntekijöitä ja muita aiheesta kiinnostuneita.
Asiasanat: yksinäisyys, vanhuus, tavoittaminen/osallisuus, diakoniatyö, vanhusasiantuntija, seurakunnan vapaaehtoistoiminta