Ikääntyneen ravitsemus — Järvenpään kaupunki, erityisasuminen
Timonen, Anu (2014)
Timonen, Anu
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501091151
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501091151
Tiivistelmä
Tämän työelämälähtöisen opinnäytetyön tehtävänä oli tuottaa hoitohenkilöstölle tietoa vajaa- ja aliravitsemukseen johtavista syistä sekä tarkastella varhaisen puuttumisen ja ennakoinnin mahdollisuuksia niiden ehkäisyssä. Tavoitteena on tarjota haastattelun tulosten perusteella väline ikääntyneen varhaiseen aliravitsemuksen tunnistamiseen. Haastattelun tuloksena selvitetään ikääntyneiltä itseltään, mikä mahtaa olla syynä siihen, ettei ruoka maistu, jolloin vajaa- ja aliravitsemusta pääsee syntymään. Tutkimuksen tulosten perusteella on jatkossa tarkoituksena tehdä ravitsemushoidon suunnitelma tai ohjelma Järvenpään kaupungin erityisasumisen palveluihin. Tässä suunnitelmassa huomioidaan ikäihmisen oma näkökulma ja kirjataan sen perusteella toimintatavat ravitsemushoitoon, jotta ikääntyneiden mahdollisimman hyvä ravitsemus toteutuisi.
Opinnäytetyössä tutkimusmenetelmäksi valitsin laadullisen tutkimusmenetelmän. Haastattelut toteutin puolistrukturoituna teemahaastatteluna lokakuussa 2014. Tutkimukseen osallistui Järvenpään kaupungin erityisasumisen piiristä kolme ikääntynyttä henkilöä, jotka pystyivät kertomaan käsityksiään omasta senhetkisestä ravitsemustilastaan, kuvailemaan ruokailutottumuksiaan ja mainitsemaan mahdollisia vajaa- ja aliravitsemukseensa johtaneita syitä. Kaikkien haastateltavien painoindeksi oli 24 tai alle.
Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että ensisijainen keino ehkäistä ravitsemuksen ongelmia on ruokailutilanteiden kehittäminen. Jokaisen haastateltavan toiveena oli ruokailutilanteiden rauhallinen ilmapiiri. Myös kanssaruokailijoilla on merkitystä viihtyvyyden kannalta. Ruuan itsensä koettiin olevan hyvää, sitä on runsaasti tarjolla, ja sitä saa riittävän usein. Makeita herkkuja ja välipalaa on saatavilla päivittäin. Mutta kuten Ikääntyneiden ravitsemussuosituksissa (2010) todetaan, erityisesti ruuan proteiinipitoisuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Salaattien, kasvisten ja hedelmien runsaampaa ja monipuolisempaa tarjontaa ikääntyneille tulisi miettiä uudelleen, sillä haastateltavat kokivat ne mieluisiksi syödä. Rakenteeltaan ne voivat tuottaa hankaluutta monille nielemisvaikeuksista tai huonoista hampaista kärsiville, mutta voisiko hedelmiä tarjota esimerkiksi mehujen muodossa, ja voisiko salaatin tarjota hyvin hienoksi pilkottuna. Omaisten merkitystä hyvän ravitsemuksen ylläpitäjänä ei myöskään pidä kyseenalaistaa, ja ehkä heille olisi hyvä tarjota tietoisku ikääntyneen ravitsemushoidosta esimerkiksi omaistenillassa.
Opinnäytetyössä tutkimusmenetelmäksi valitsin laadullisen tutkimusmenetelmän. Haastattelut toteutin puolistrukturoituna teemahaastatteluna lokakuussa 2014. Tutkimukseen osallistui Järvenpään kaupungin erityisasumisen piiristä kolme ikääntynyttä henkilöä, jotka pystyivät kertomaan käsityksiään omasta senhetkisestä ravitsemustilastaan, kuvailemaan ruokailutottumuksiaan ja mainitsemaan mahdollisia vajaa- ja aliravitsemukseensa johtaneita syitä. Kaikkien haastateltavien painoindeksi oli 24 tai alle.
Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että ensisijainen keino ehkäistä ravitsemuksen ongelmia on ruokailutilanteiden kehittäminen. Jokaisen haastateltavan toiveena oli ruokailutilanteiden rauhallinen ilmapiiri. Myös kanssaruokailijoilla on merkitystä viihtyvyyden kannalta. Ruuan itsensä koettiin olevan hyvää, sitä on runsaasti tarjolla, ja sitä saa riittävän usein. Makeita herkkuja ja välipalaa on saatavilla päivittäin. Mutta kuten Ikääntyneiden ravitsemussuosituksissa (2010) todetaan, erityisesti ruuan proteiinipitoisuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Salaattien, kasvisten ja hedelmien runsaampaa ja monipuolisempaa tarjontaa ikääntyneille tulisi miettiä uudelleen, sillä haastateltavat kokivat ne mieluisiksi syödä. Rakenteeltaan ne voivat tuottaa hankaluutta monille nielemisvaikeuksista tai huonoista hampaista kärsiville, mutta voisiko hedelmiä tarjota esimerkiksi mehujen muodossa, ja voisiko salaatin tarjota hyvin hienoksi pilkottuna. Omaisten merkitystä hyvän ravitsemuksen ylläpitäjänä ei myöskään pidä kyseenalaistaa, ja ehkä heille olisi hyvä tarjota tietoisku ikääntyneen ravitsemushoidosta esimerkiksi omaistenillassa.