Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistys ry:n saattotukihenkilöiden koulutuksen ja tuen tarve
Mertanen, Riitta (2014)
Mertanen, Riitta
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501211500
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501211500
Tiivistelmä
Vapaaehtoiset ovat olleet osana saattohoitoa aina saattohoitoliikkeen alkuajoilta saak-ka. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistyksen kouluttamien saattotukihenkilöiden koulutuksen ja tuen tarvetta, että Syöpäyhdistys voisi kouluttaa uusia ja jatkokouluttaa jo työssä olevia saattotukihenkilöitä ja tukea heitä tarpeita vastaavasti. Tutkimus tehtiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä Syöpäyhdistyksen saattotukihenkilöä kesäkuussa 2014. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Saattotukihenkilön työssä haasteiksi näyttäytyivät tässä tutkimuksessa tukisuhteen aloitus- ja lopetusvaihe, ihmissuhteet ja kemioiden kohtaaminen, työssä käsiteltävät aihepiirit, tukihenkilön omat tunteet sekä mahdolliset rooliristiriidat ja työhön liittyvien rajojen epäselvyys. Koulutusta haastatellut saattotukihenkilöt pitivät tärkeänä pohjana itse työlle. Jatkokoulutuksen osalta he toivoivat esimerkiksi opitun kertaamista yhdessä. Työnohjaus koettiin tärkeänä, osa toivoi kasvokkain tapahtuvaa työnohjausta, osa koki puhelinmuotoisen työnohjauksen tärkeäksi. Myös saattotukihenkilöiden yhteiset työkokoukset koettiin merkityksellisenä osana työnohjausta.
Jatkossa aihetta voisi tutkia esimerkiksi hoitohenkilöstön ja saattotukihenkilöiden yhteistyön näkökulmasta. Toinen jatkotutkimusaihe olisi se, kuinka omaiset kokevat saattotukihenkilön roolin osana läheisensä saattohoitoa.
Saattotukihenkilön työssä haasteiksi näyttäytyivät tässä tutkimuksessa tukisuhteen aloitus- ja lopetusvaihe, ihmissuhteet ja kemioiden kohtaaminen, työssä käsiteltävät aihepiirit, tukihenkilön omat tunteet sekä mahdolliset rooliristiriidat ja työhön liittyvien rajojen epäselvyys. Koulutusta haastatellut saattotukihenkilöt pitivät tärkeänä pohjana itse työlle. Jatkokoulutuksen osalta he toivoivat esimerkiksi opitun kertaamista yhdessä. Työnohjaus koettiin tärkeänä, osa toivoi kasvokkain tapahtuvaa työnohjausta, osa koki puhelinmuotoisen työnohjauksen tärkeäksi. Myös saattotukihenkilöiden yhteiset työkokoukset koettiin merkityksellisenä osana työnohjausta.
Jatkossa aihetta voisi tutkia esimerkiksi hoitohenkilöstön ja saattotukihenkilöiden yhteistyön näkökulmasta. Toinen jatkotutkimusaihe olisi se, kuinka omaiset kokevat saattotukihenkilön roolin osana läheisensä saattohoitoa.