Ensihoitohenkilöstön työssä kokema väkivalta ja siitä selviytyminen
Lindgren, Sami; Kononen, Jari; Miettinen, Jussi (2015)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501111165
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501111165
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ensihoitajan työssä kokemaa väkivaltaa ja sitä, millaisia selviytymiskeinoja ensihoitajat käyttävät väkivaltatapausten läpikäymiseen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, vaikkutavatko väkivaltatilanteet potilaan saamaan hoitoon ja miten työyhteisö käsittelee traumatisoivan väkivaltatilanteen. Lisääntyneen uutisoinnin ansiosta ensihoitajan työssä kokema väkivalta on tullut myös tavallisen kansalaisen tietoon.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Tutkimus toteutettiin Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän (PHSOTEY) kanssa yhteistyössä kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa käytettiin hyväksi verkkoselainpohjaista Webropol-kyselyä. Webropol-kyselyn perusteella tutkimukseen valittiin neljä taustoiltaan erilaista ensihoitajaa haastateltaviksi. Toisessa vaiheessa haastattelut toteutettiin paikan päällä yksilöhaastatteluina ensihoidon toimipisteissä. Kaikki haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joihin oli ennalta laadittu valmiit teemat ja kysymykset.
Teemahaastatteluista saadut tulokset tukivat aikaisemmin tehtyjen kvantitatiivisten tutkimusten tuloksia väkivallan esiintyvyydestä. Tulosten perusteella ensihoitajat kokivat fyysistä tai henkistä väkivaltaa lähes jokaisessa työvuorossa. Selviytymiskeinoista suosituimmiksi koettiin työyhteisön kanssa keskusteleminen, ammattihenkilön johtama debriefing ja defusing sekä puolison tai läheisen kanssa keskustelu vaitiolovelvollisuutta kunnioittaen. Tuloksissa ilmeni myös, että väkivaltatilanteet saattoivat joissain tapauksissa vaikuttaa potilaan hoitoon siten, että joitakin toimenpiteitä saatettiin jättää tekemättä. Väkivaltatilanteet käsitellään alueella debriefing- ja defusing-menetelmää käyttäen ja tämän järjestelmän koettiin olevan toimiva. Tulokset ovat yksittäisten ensihoitajien mielipiteitä, joten tutkimuksesta saatuja tuloksia ei voida yleistää, mutta ne ovat kuitenkin suuntaa antavia.
Jatkotutkimusaiheina voitaisiin tutkia väkivaltatilanteiden aiheuttamien sairaslomien määrää niin kenttätyössä kuin myös päivystyspoliklinikoilla, debriefingin käyttöä ja hyötyä ensihoito- ja päivystyspoliklinikkatyössä. Lisäksi voitaisiin toteuttaa koulutuspaketti väkivaltaisen potilaan kohtaamisesta hoitotyössä. The aim of this Bachelor’s thesis was to examine the violence experienced by paramedics on the field and also how they process and overcome the traumatic situations. It is also an aim to find out does violence have an effect to the care that the patient receives and how does the work community deal with these violent experiences. Due to increased coverage people have become more aware of the violence the paramedics face at work.
This Bachelor’s thesis is conducted as a qualitative study. The study is carried out in co-operation with Päijät-Häme Social and Health Care Group. The study is implemented in two parts. In the first part the web browser based Webropol-poll was used. Based on these results four paramedics were chosen for interviews. In the second part these four paramedics were interviewed. The interviews were theme interviews and they were arranged during their work shifts.
The results of the study support other quantitative studies on the prevalence of violence, which have been carried out before this study. Based on the results, the paramedics experienced either physical or mental violence almost on every shift. Paramedics used debriefing and defusing as a way to overcome these traumatic situations. Also discussion with the work community and close relative were common. It also came clear in the results that in some cases patients violent behavior effect on the care. Study also showed that paramedics feel that defusing and debriefing is a great way to overcome traumatic situations. The results are opinions of individual paramedics so the results cannot be generalized nationwide.
Follow-up researches would be sick leaves caused by violent acts, the use of debriefing in emergency care and information package on a person who acts aggressively.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Tutkimus toteutettiin Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän (PHSOTEY) kanssa yhteistyössä kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa käytettiin hyväksi verkkoselainpohjaista Webropol-kyselyä. Webropol-kyselyn perusteella tutkimukseen valittiin neljä taustoiltaan erilaista ensihoitajaa haastateltaviksi. Toisessa vaiheessa haastattelut toteutettiin paikan päällä yksilöhaastatteluina ensihoidon toimipisteissä. Kaikki haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joihin oli ennalta laadittu valmiit teemat ja kysymykset.
Teemahaastatteluista saadut tulokset tukivat aikaisemmin tehtyjen kvantitatiivisten tutkimusten tuloksia väkivallan esiintyvyydestä. Tulosten perusteella ensihoitajat kokivat fyysistä tai henkistä väkivaltaa lähes jokaisessa työvuorossa. Selviytymiskeinoista suosituimmiksi koettiin työyhteisön kanssa keskusteleminen, ammattihenkilön johtama debriefing ja defusing sekä puolison tai läheisen kanssa keskustelu vaitiolovelvollisuutta kunnioittaen. Tuloksissa ilmeni myös, että väkivaltatilanteet saattoivat joissain tapauksissa vaikuttaa potilaan hoitoon siten, että joitakin toimenpiteitä saatettiin jättää tekemättä. Väkivaltatilanteet käsitellään alueella debriefing- ja defusing-menetelmää käyttäen ja tämän järjestelmän koettiin olevan toimiva. Tulokset ovat yksittäisten ensihoitajien mielipiteitä, joten tutkimuksesta saatuja tuloksia ei voida yleistää, mutta ne ovat kuitenkin suuntaa antavia.
Jatkotutkimusaiheina voitaisiin tutkia väkivaltatilanteiden aiheuttamien sairaslomien määrää niin kenttätyössä kuin myös päivystyspoliklinikoilla, debriefingin käyttöä ja hyötyä ensihoito- ja päivystyspoliklinikkatyössä. Lisäksi voitaisiin toteuttaa koulutuspaketti väkivaltaisen potilaan kohtaamisesta hoitotyössä.
This Bachelor’s thesis is conducted as a qualitative study. The study is carried out in co-operation with Päijät-Häme Social and Health Care Group. The study is implemented in two parts. In the first part the web browser based Webropol-poll was used. Based on these results four paramedics were chosen for interviews. In the second part these four paramedics were interviewed. The interviews were theme interviews and they were arranged during their work shifts.
The results of the study support other quantitative studies on the prevalence of violence, which have been carried out before this study. Based on the results, the paramedics experienced either physical or mental violence almost on every shift. Paramedics used debriefing and defusing as a way to overcome these traumatic situations. Also discussion with the work community and close relative were common. It also came clear in the results that in some cases patients violent behavior effect on the care. Study also showed that paramedics feel that defusing and debriefing is a great way to overcome traumatic situations. The results are opinions of individual paramedics so the results cannot be generalized nationwide.
Follow-up researches would be sick leaves caused by violent acts, the use of debriefing in emergency care and information package on a person who acts aggressively.