Kromatografiaan perustuvan menetelmän kehittäminen Influenssa B -viruksen nukleoproteiinin puhdistamiseksi
Kallio, Tero (2015)
Kallio, Tero
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502061966
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502061966
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää kromatografinen puhdistusmenetelmä Pichia pastoris -hiivasoluissa tuotetun Influenssa B -viruksen nukleoproteiinin (InB-NP) puhdistamiseksi. Työssä keskityttiin ioninvaihtokromatografiseen menetelmään ja siinä pyrittiin löytämään sopiva ioninvaihtomatriisi ja oikeanlaiset ajo-olosuhteet kohdeproteiinin puhdistamiseksi.
Työssä tehtiin kaikkiaan 25 erilaista ioninvaihtoajoa. Anioninvaihtomatriisit soveltuivat selkeästi paremmin InB-NP:n puhdistamiseen kuin kationinvaihtomatriisit. Puhdistusprosessissa käytettiin myös geelisuodatusta jälkipuhdistusmenetelmänä ioninvaihdon jälkeen. Geelisuodatukseen ei kuitenkaan paneuduttu yhtä syvällisesti kuin ioninvaihtokromatografiaan.
Ennen kromatografisia työvaiheita, työssä käytettiin sentrifugointia ja ultrasuodatusta. Sentrifugointia käytettiin prosessin alkupäässä kiintoaineen erottamiseen soluhajotuksen jälkeisestä lysaatista, kun taas ultrasuodatusta käytettiin näytteiden konsentrointiin ja puskurinvaihtoon.
Opinnäytetyössä saatiin tietoa erilaisten matriisien ja ajo-olosuhteiden soveltuvuudesta InB-NP-proteiinin ioninvaihtokromatografiseen puhdistamiseen. Testattujen ioninvaihtoajojen tulosten perusteella tehtiin vielä yksi suuremman mittakaavan anioninvaihtoajo, jota seurasi yllämainitut ultrasuodatus- ja geelisuodatusprosessit. Prosessista tehtiin puhdistuskaavio, jonka pohjalta saatiin laskettua saanto ja spesifinen aktiivisuus prosessin eri vaiheista.
Työssä tehtiin kaikkiaan 25 erilaista ioninvaihtoajoa. Anioninvaihtomatriisit soveltuivat selkeästi paremmin InB-NP:n puhdistamiseen kuin kationinvaihtomatriisit. Puhdistusprosessissa käytettiin myös geelisuodatusta jälkipuhdistusmenetelmänä ioninvaihdon jälkeen. Geelisuodatukseen ei kuitenkaan paneuduttu yhtä syvällisesti kuin ioninvaihtokromatografiaan.
Ennen kromatografisia työvaiheita, työssä käytettiin sentrifugointia ja ultrasuodatusta. Sentrifugointia käytettiin prosessin alkupäässä kiintoaineen erottamiseen soluhajotuksen jälkeisestä lysaatista, kun taas ultrasuodatusta käytettiin näytteiden konsentrointiin ja puskurinvaihtoon.
Opinnäytetyössä saatiin tietoa erilaisten matriisien ja ajo-olosuhteiden soveltuvuudesta InB-NP-proteiinin ioninvaihtokromatografiseen puhdistamiseen. Testattujen ioninvaihtoajojen tulosten perusteella tehtiin vielä yksi suuremman mittakaavan anioninvaihtoajo, jota seurasi yllämainitut ultrasuodatus- ja geelisuodatusprosessit. Prosessista tehtiin puhdistuskaavio, jonka pohjalta saatiin laskettua saanto ja spesifinen aktiivisuus prosessin eri vaiheista.