"Ollaan vaan ihminen ihmiselle" - Äitiysneuvolan terveydenhoitajien näkemyksiä isien kohtaamisesta
Lahtinen, Hanne (2015)
Lahtinen, Hanne
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502122167
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502122167
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää äitiysneuvolan terveydenhoitajien näkemyksiä isien kohtaamisesta. Tutkimuksessa kartoitettiin terveydenhoitajien kokemuksia isien huomioimisesta, isien huomioimisen keinoista sekä terveydenhoitajien omia valmiuksia isien kohtaamiseen ja tukemiseen. Tutkimus on laadullinen ja toteutettiin teemahaastatteluin. Tutkimukseen haastateltiin viittä (5) Kouvolan kaupungin äitiysneuvolan terveydenhoitajaa tammi-helmikuussa 2014. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tavoitteena on auttaa äitiysneuvolapalveluiden kehittämisessä perhekeskeisemmäksi ja isät paremmin huomioivaksi.
Opinnäytetyön tulosten mukaan äitiysneuvolan terveydenhoitajat pitävät neuvolaa molemmille vanhemmille suunnattuna palveluna ja kokevat isien kohtaamisen luon-nolliseksi. Toisaalta terveydenhoitajia mietityttävät isien tarpeet ja se, mitä isät haluavat neuvolakäynneiltä. Isä huomioidaan neuvolassa pienin elein, kuten tervehtimällä ja osoittamalla isälle tuoli äidin vierestä. Keskustelussa isä otetaan huomioon tasavertaisena äidin rinnalla. Yleisesti ottaen terveydenhoitajat kokevat isien ja isyyden tukemisen haasteelliseksi ja omat valmiudet siihen ”naisena ja terveydenhoitajana” riittämättömiksi.
Vaikka vanhemmuuden tukemiseen kiinnitetään huomiota ja isät ovat tänä päivänä tervetulleita neuvolaan, käytäntö kuitenkin osoittaa isän edelleen jäävän usein äidin varjoon. Mahdollisesti Kouvolan alueen äitiysneuvoloissa tänä vuonna alkamaan suunniteltu isän oma käynti tuo muutoksen siihen, että isän asioihin pystytään jatkossa perehtymään paremmin.
Opinnäytetyön tulosten mukaan äitiysneuvolan terveydenhoitajat pitävät neuvolaa molemmille vanhemmille suunnattuna palveluna ja kokevat isien kohtaamisen luon-nolliseksi. Toisaalta terveydenhoitajia mietityttävät isien tarpeet ja se, mitä isät haluavat neuvolakäynneiltä. Isä huomioidaan neuvolassa pienin elein, kuten tervehtimällä ja osoittamalla isälle tuoli äidin vierestä. Keskustelussa isä otetaan huomioon tasavertaisena äidin rinnalla. Yleisesti ottaen terveydenhoitajat kokevat isien ja isyyden tukemisen haasteelliseksi ja omat valmiudet siihen ”naisena ja terveydenhoitajana” riittämättömiksi.
Vaikka vanhemmuuden tukemiseen kiinnitetään huomiota ja isät ovat tänä päivänä tervetulleita neuvolaan, käytäntö kuitenkin osoittaa isän edelleen jäävän usein äidin varjoon. Mahdollisesti Kouvolan alueen äitiysneuvoloissa tänä vuonna alkamaan suunniteltu isän oma käynti tuo muutoksen siihen, että isän asioihin pystytään jatkossa perehtymään paremmin.