Hoitoon vai ei? : neuvolan 4-vuotistarkastuksessa Lene-seulaan jääneen lapsen hoitopolku
Kulma, Minna (2015)
Kulma, Minna
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502232463
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502232463
Tiivistelmä
Lastenneuvola-asetus kehottaa tarkempiin ja kokonaisvaltaisempiin tutkimuksiin, jossa koko
perheen terveyttä ja hyvinvointia arvioidaan. Laajoissa terveystarkastuksissa, jollainen 4-vuotistutkimus on, painottuu ennaltaehkäisevätyö ja varhaisen puuttumisen malli.
Tämä kehittämisprojekti oli osa Sosiaali- ja Terveysministeriön (STM) Kaste-ohjelman Hyvinvoiva lapsi ja nuori-hanketta. Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa ja kehittää ehkäiseviä- ja varhaisentuenpalveluja, joihin hoitopolku katsotaan kuuluvaksi.
Hoitopolun luominen oli tärkeää, koska leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio (Lene) arvioi lapsen neurologisen kehityksen kokonaistilanteen, mutta se ei määritä selkeää rajaa, joka määräisi osan lapsista tarkempiin tutkimuksiin ja tukitoimien pariin. Turun kaupungille ei ollut määritelty selkeitä hoitoon ohjautumiskriteereitä.
Kehittämisprojektin soveltavan tutkimuksen tavoitteena oli saada selville haastatteluihin valittujen henkilöiden käsityksiä siitä, millaisilla kriteereillä 4v. Lenessä seulaan jääneitä lapsia lähetetään jatkotutkimuksiin ja – hoitoon sekä selvittää, mikä on lapsen ongelman mukainen
oikea jatkohoitopaikka. Monialaiselle asiantuntijaryhmälle (n=7) tehtiin ryhmäteemahaastattelu. Lisäksi yhdelle henkilölle (n=1) tehtiin yksilö teemahaastattelu; hän ei päässyt osallistumaan ryhmähaastatteluun. Aineiston analysointiin sovellettiin sisällönanalyysiä. Haastateltujen
asiantuntijoiden mukaan Lene sisältää hyvät kriteerit lapsen jatkotutkimukseen lähettämiselle, eikä niitä olla valmiita löysentämään vaikka resurssit ovat kaikkialla melko vähäiset.
Kehittämisprojektin tuotoksena syntyi hoitopolku. Tarkemmat lapsen ongelman mukaiset jatkotutkimuspaikat määriteltiin aineiston, asiantuntijapaneelin sekä projektiryhmän avulla.
Hoitopolun tarkoitus oli selventää henkilöstölle jatkotutkimuksiin ohjautumiskriteereitä sekä varmistaa tasainen palvelujen saatavuus jokaiselle 4-vuotiaalle lapselle.
Kehittämisprojekti oli hyödyksi lasten ja perheiden kanssa työskenteleville. Välttämällä päällekkäisten lähetteiden tekeminen säästyy resursseja. Perimmäisenä hyödynsaajana ovat
kuitenkin lapsi ja perheet, jotka pääsevät nopeammin ja varhemmin oikeaan, ongelmanmukaiseen jatkohoitopaikkaan.
perheen terveyttä ja hyvinvointia arvioidaan. Laajoissa terveystarkastuksissa, jollainen 4-vuotistutkimus on, painottuu ennaltaehkäisevätyö ja varhaisen puuttumisen malli.
Tämä kehittämisprojekti oli osa Sosiaali- ja Terveysministeriön (STM) Kaste-ohjelman Hyvinvoiva lapsi ja nuori-hanketta. Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa ja kehittää ehkäiseviä- ja varhaisentuenpalveluja, joihin hoitopolku katsotaan kuuluvaksi.
Hoitopolun luominen oli tärkeää, koska leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio (Lene) arvioi lapsen neurologisen kehityksen kokonaistilanteen, mutta se ei määritä selkeää rajaa, joka määräisi osan lapsista tarkempiin tutkimuksiin ja tukitoimien pariin. Turun kaupungille ei ollut määritelty selkeitä hoitoon ohjautumiskriteereitä.
Kehittämisprojektin soveltavan tutkimuksen tavoitteena oli saada selville haastatteluihin valittujen henkilöiden käsityksiä siitä, millaisilla kriteereillä 4v. Lenessä seulaan jääneitä lapsia lähetetään jatkotutkimuksiin ja – hoitoon sekä selvittää, mikä on lapsen ongelman mukainen
oikea jatkohoitopaikka. Monialaiselle asiantuntijaryhmälle (n=7) tehtiin ryhmäteemahaastattelu. Lisäksi yhdelle henkilölle (n=1) tehtiin yksilö teemahaastattelu; hän ei päässyt osallistumaan ryhmähaastatteluun. Aineiston analysointiin sovellettiin sisällönanalyysiä. Haastateltujen
asiantuntijoiden mukaan Lene sisältää hyvät kriteerit lapsen jatkotutkimukseen lähettämiselle, eikä niitä olla valmiita löysentämään vaikka resurssit ovat kaikkialla melko vähäiset.
Kehittämisprojektin tuotoksena syntyi hoitopolku. Tarkemmat lapsen ongelman mukaiset jatkotutkimuspaikat määriteltiin aineiston, asiantuntijapaneelin sekä projektiryhmän avulla.
Hoitopolun tarkoitus oli selventää henkilöstölle jatkotutkimuksiin ohjautumiskriteereitä sekä varmistaa tasainen palvelujen saatavuus jokaiselle 4-vuotiaalle lapselle.
Kehittämisprojekti oli hyödyksi lasten ja perheiden kanssa työskenteleville. Välttämällä päällekkäisten lähetteiden tekeminen säästyy resursseja. Perimmäisenä hyödynsaajana ovat
kuitenkin lapsi ja perheet, jotka pääsevät nopeammin ja varhemmin oikeaan, ongelmanmukaiseen jatkohoitopaikkaan.