Lapsen ääni kuuluviin : lasten osallisuuden kehittäminen kerhossa
Rahkamaa, Annamaija (2015)
Rahkamaa, Annamaija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503223426
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503223426
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Rahkamaa Annamaija. Lapsen ääni kuuluviin. Lasten osallisuuden kehittäminen kerhossa. kevät 2015, 83 s., 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyössä kehitettiin 8–10-vuotiaiden lasten osallisuutta kerhotoiminnassa. Työssä suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin lasten osallisuuteen pohjautuva kerhokertojen kokonaisuus. Työelämän yhteistyökumppanina oli Parasta Lapsille ry. Osallisuuden kehittäminen lasten kerhossa oli osa järjestön lastenkerhon pilottihanketta. Opinnäytetyö oli toiminnallinen.
Lastenkerho toteutettiin syksyllä 2014 Itä-Helsingissä. Siihen osallistui kaksitoista 8-10-vuotiasta lasta. Kerho kokoontui neljätoista kertaa joka tiistai-ilta kahden ja puolen tunnin ajan. Ohjaajat olivat Parasta lapsille ry:n vapaaehtoisia. Opinnäytetyöntekijä toimi kerhon vastuuohjaajana.
Suunnittelu, toteutus ja arviointi perustui Harry Shierin osallisuuden polut -malliin (pathways to participation). Kerhoiltojen päätöksenteossa käytettiin suuntaviivoina Roger A. Hartin kuvaamia demokraattisen prosessin edellytyksiä.
Kerhoiltojen sisällöt suunniteltiin ensimmäistä lukuun ottamatta yhdessä lasten kanssa. Suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa käytettiin lasten osallisuuden mahdollistavia menetelmiä. Lapsia tuettiin mielipiteiden ilmaisussa, heille annettiin tietoa valintojen tueksi ja päätösvaltaa kerhosisältöjen suhteen. Lasten osallisuus otettiin huomioon kaikessa toiminnassa. Lasten toiveita kerhon suhteen ja niiden toteutumista dokumentoitiin syksyn aikana.
Arviointi toteutettiin monikanavaisena arviointina (mosaic approach). Lapset ottivat valokuvia kerhosta, piirsivät ja kirjoittivat kerhosta. Lasten kanssa käytiin valokuva-haastattelu sekä loppuhaastattelu. He vastasivat syksyn aikana kolmeen kyselylomakkeeseen. Ohjaajien kanssa käytiin ryhmäkeskustelu osallisuuden toteutumisesta kerhossa.
Lapset kokivat, että heidän mielipiteitään kuunneltiin ja heidän ehdotuksiaan toteutettiin. Lasten mielestä he saivat päättää enemmistä asioista kerhossa kuin aikuiset. Säännöllisesti kerhossa käyvät lapset kokivat kuuluvansa ryhmään. Lapsilla oli mielestään monia keinoja vaikuttaa kerhossa.
Lapset kokivat osallisuutta sitä enemmän, mitä enemmän aikuisilla oli heille aikaa, mitä enemmän heidän kanssaan oli avoin, rehellinen ja tasavertainen, muistaen kuitenkin aikuisen vastuun ja suojeluvelvoitteen. Kiusaamisen ehkäisy ja pysäyttäminen oli oleellista. Ryhmän yhtenäisyydestä oli pidettävä huolta. Iso ryhmä ja lapset, jotka eivät käyneet kerhossa säännöllisesti, vähensivät osallisuuden kokemuksen syntymistä. Tulokset ovat yhdensuuntaisia aiempien hankkeiden kanssa ja yleistettävissä monenikäisten lasten ja nuorten kerhoihin.
Asiasanat: kerhotoiminta, lapset, osallisuus, kiusaaminen, ennaltaehkäisy
Rahkamaa Annamaija. Lapsen ääni kuuluviin. Lasten osallisuuden kehittäminen kerhossa. kevät 2015, 83 s., 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyössä kehitettiin 8–10-vuotiaiden lasten osallisuutta kerhotoiminnassa. Työssä suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin lasten osallisuuteen pohjautuva kerhokertojen kokonaisuus. Työelämän yhteistyökumppanina oli Parasta Lapsille ry. Osallisuuden kehittäminen lasten kerhossa oli osa järjestön lastenkerhon pilottihanketta. Opinnäytetyö oli toiminnallinen.
Lastenkerho toteutettiin syksyllä 2014 Itä-Helsingissä. Siihen osallistui kaksitoista 8-10-vuotiasta lasta. Kerho kokoontui neljätoista kertaa joka tiistai-ilta kahden ja puolen tunnin ajan. Ohjaajat olivat Parasta lapsille ry:n vapaaehtoisia. Opinnäytetyöntekijä toimi kerhon vastuuohjaajana.
Suunnittelu, toteutus ja arviointi perustui Harry Shierin osallisuuden polut -malliin (pathways to participation). Kerhoiltojen päätöksenteossa käytettiin suuntaviivoina Roger A. Hartin kuvaamia demokraattisen prosessin edellytyksiä.
Kerhoiltojen sisällöt suunniteltiin ensimmäistä lukuun ottamatta yhdessä lasten kanssa. Suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa käytettiin lasten osallisuuden mahdollistavia menetelmiä. Lapsia tuettiin mielipiteiden ilmaisussa, heille annettiin tietoa valintojen tueksi ja päätösvaltaa kerhosisältöjen suhteen. Lasten osallisuus otettiin huomioon kaikessa toiminnassa. Lasten toiveita kerhon suhteen ja niiden toteutumista dokumentoitiin syksyn aikana.
Arviointi toteutettiin monikanavaisena arviointina (mosaic approach). Lapset ottivat valokuvia kerhosta, piirsivät ja kirjoittivat kerhosta. Lasten kanssa käytiin valokuva-haastattelu sekä loppuhaastattelu. He vastasivat syksyn aikana kolmeen kyselylomakkeeseen. Ohjaajien kanssa käytiin ryhmäkeskustelu osallisuuden toteutumisesta kerhossa.
Lapset kokivat, että heidän mielipiteitään kuunneltiin ja heidän ehdotuksiaan toteutettiin. Lasten mielestä he saivat päättää enemmistä asioista kerhossa kuin aikuiset. Säännöllisesti kerhossa käyvät lapset kokivat kuuluvansa ryhmään. Lapsilla oli mielestään monia keinoja vaikuttaa kerhossa.
Lapset kokivat osallisuutta sitä enemmän, mitä enemmän aikuisilla oli heille aikaa, mitä enemmän heidän kanssaan oli avoin, rehellinen ja tasavertainen, muistaen kuitenkin aikuisen vastuun ja suojeluvelvoitteen. Kiusaamisen ehkäisy ja pysäyttäminen oli oleellista. Ryhmän yhtenäisyydestä oli pidettävä huolta. Iso ryhmä ja lapset, jotka eivät käyneet kerhossa säännöllisesti, vähensivät osallisuuden kokemuksen syntymistä. Tulokset ovat yhdensuuntaisia aiempien hankkeiden kanssa ja yleistettävissä monenikäisten lasten ja nuorten kerhoihin.
Asiasanat: kerhotoiminta, lapset, osallisuus, kiusaaminen, ennaltaehkäisy