Hyvinkään lastenneuvoloiden terveydenhoitajien kokemuksia lasten kaltoinkohtelusta
Nurminen, Henna-Riikka; Koivusilta, Jonna (2015)
Nurminen, Henna-Riikka
Koivusilta, Jonna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503253545
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503253545
Tiivistelmä
Opinnäytetyössämme perehdyimme alle kouluikäisten lasten kaltoinkohteluun ja siihen puuttumiseen. Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaisesti lapsen kaltoinkohtelu käsittää kaikki fyysisen ja psyykkisen pahoinpitelyn muodot, seksuaalisen hyväksikäytön, laiminlyönnin taikka kaupallisen tai muun riiston, jossa on kyse vastuusta, luottamuksesta tai vallasta ja josta seuraa todellista tai mahdollista vaaraa lapsen terveydelle, kehitykselle tai ihmisarvolle. Opinnäytetyön tarkoituksena ja tavoitteena oli saada tietoa yleisimmistä kaltoinkohtelun muodoista sekä siitä, miten terveydenhoitaja puuttuu asiaan, kuinka ottaa asia puheeksi ja kuinka prosessi etenee kaltoinkohtelun tunnistamisesta. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Hyvinkään kaupungin neuvoloiden kanssa.
Opinnäytetyön tutkimusosuudessa haastattelimme kolmea terveydenhoitajaa eri neuvoloista. Keräsimme tutkimusaineiston teemahaastattelun avulla. Haastattelukysymysten teemoja olivat alle kouluikäisten lasten kaltoinkohtelun yleisyys ja muodot, puheeksi ottaminen, prosessin eteneminen, jatkotoimenpiteet ja terveydenhoitajan rooli. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja analysoimme saadut tulokset sisällönanalyysin avulla.
Haastatteluista tuli ilmi, että jokainen terveydenhoitaja oli kohdannut uransa aikana lasten kaltoinkohtelua, ja kunkin terveydenhoitajan kohdalle osuu vuosittain noin yhdestä kolmeen kaltoinkohtelutapausta. Haastatteluista kävi ilmi, että lapsiin kohdistuva kaltoinkohtelu oli pääosin hoidon laiminlyöntiä, ei pahoinpitelyä. Lasten kaltoinkohtelua tapahtuu enemmän, kuin neuvoloissa tulee ilmi. Terveydenhoitajien kokemuksen mukaan kaltoinkohtelun tunnistaminen on vaikeaa, mutta siihen puuttuminen tulee luonnostaan. Hyvinkään kaupungilla on käytössään erilaisia hoitopolkuja, myös siihen, kuinka toimia kaltoinkohtelutilanteissa. Tämän työkalun terveydenhoitajat kokivat tärkeäksi. Lisäksi terveydenhoitajat kokivat hyväksi erilaiset aiheeseen liittyvät koulutukset, mutta korostivat myös sitä, että koulutuksia voisi olla enemmänkin. Moniammatillinen yhteistyö eri tahojen kanssa ja työkavereilta saatu kollegiaalinen tuki auttavat terveydenhoitajaa kaltoinkohtelutilanteissa ja -prosessissa.
Opinnäytetyön jatkotutkimuksen aiheita voisivat olla mm. kaltoinkohteluun liittyvän lomakkeen luominen neuvolatyön tueksi sekä tutkimushaastattelujen kohdistaminen terveydenhoitajien lisäksi muihin ammattiryhmiin. Lomake voisi auttaa työskentelemään riskiryhmiin kuuluvien perheiden kanssa. Ajatuksena on se, että lomakkeen avulla asian puheeksi ottaminen olisi vanhemmille helpompaa kuin kasvotusten. Mikäli haastatteluja kohdistettaisiin muihinkin ammattiryhmiin, voitaisiin saada paremmin esille erilaisia näkökulmia ja selkeämpää moniammatillista näkemystä alle kouluikäisten lasten kaltoinkohtelusta.
Opinnäytetyön tutkimusosuudessa haastattelimme kolmea terveydenhoitajaa eri neuvoloista. Keräsimme tutkimusaineiston teemahaastattelun avulla. Haastattelukysymysten teemoja olivat alle kouluikäisten lasten kaltoinkohtelun yleisyys ja muodot, puheeksi ottaminen, prosessin eteneminen, jatkotoimenpiteet ja terveydenhoitajan rooli. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja analysoimme saadut tulokset sisällönanalyysin avulla.
Haastatteluista tuli ilmi, että jokainen terveydenhoitaja oli kohdannut uransa aikana lasten kaltoinkohtelua, ja kunkin terveydenhoitajan kohdalle osuu vuosittain noin yhdestä kolmeen kaltoinkohtelutapausta. Haastatteluista kävi ilmi, että lapsiin kohdistuva kaltoinkohtelu oli pääosin hoidon laiminlyöntiä, ei pahoinpitelyä. Lasten kaltoinkohtelua tapahtuu enemmän, kuin neuvoloissa tulee ilmi. Terveydenhoitajien kokemuksen mukaan kaltoinkohtelun tunnistaminen on vaikeaa, mutta siihen puuttuminen tulee luonnostaan. Hyvinkään kaupungilla on käytössään erilaisia hoitopolkuja, myös siihen, kuinka toimia kaltoinkohtelutilanteissa. Tämän työkalun terveydenhoitajat kokivat tärkeäksi. Lisäksi terveydenhoitajat kokivat hyväksi erilaiset aiheeseen liittyvät koulutukset, mutta korostivat myös sitä, että koulutuksia voisi olla enemmänkin. Moniammatillinen yhteistyö eri tahojen kanssa ja työkavereilta saatu kollegiaalinen tuki auttavat terveydenhoitajaa kaltoinkohtelutilanteissa ja -prosessissa.
Opinnäytetyön jatkotutkimuksen aiheita voisivat olla mm. kaltoinkohteluun liittyvän lomakkeen luominen neuvolatyön tueksi sekä tutkimushaastattelujen kohdistaminen terveydenhoitajien lisäksi muihin ammattiryhmiin. Lomake voisi auttaa työskentelemään riskiryhmiin kuuluvien perheiden kanssa. Ajatuksena on se, että lomakkeen avulla asian puheeksi ottaminen olisi vanhemmille helpompaa kuin kasvotusten. Mikäli haastatteluja kohdistettaisiin muihinkin ammattiryhmiin, voitaisiin saada paremmin esille erilaisia näkökulmia ja selkeämpää moniammatillista näkemystä alle kouluikäisten lasten kaltoinkohtelusta.