Kehitysvammaisten henkilöiden kokemukset itsenäisen asumisen tuen tarpeista
Toiviainen, Päivi; Inkinen, Riikka (2015)
Toiviainen, Päivi
Inkinen, Riikka
Saimaan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504204547
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504204547
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää itsenäisesti asuvien kehitys-vammaisten henkilöiden asumiseen liittyviä tuen tarpeita heidän omana koke-muksenaan. Opinnäytetyön kehittämiskysymykset olivat: 1. Mitä ovat itsenäi-sesti asuvien kehitysvammaisten henkilöiden tuen tarpeet? 2. Kohtaavatko tuen tarve ja palvelut? 3. Miten Bikva-malli soveltuu kehitysvammaisten henkilöiden itsenäisen asumisen tuen tarpeen aiheuttamien palveluiden kartoittamiseen?
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena kehittämistehtävänä Bikva-mallia käyttäen yhteistyössä keskisuuren Kaakkois-Suomen kunnan kanssa. Ryhmähaastattelut suoritettiin syksyllä 2014, ja niihin osallistui kunnan alueella itsenäisesti asuvia kehitysvammaisia henkilöitä ja heidän kanssaan työskenteleviä työntekijöitä sekä kunnan vammaispalveluiden johtohenkilöitä. Ryhmähaastatteluihin kutsut-tiin kaikki 25 kunnan alueella itsenäisesti asuvaa kehitysvammaista henkilöä, joista kahdeksan osallistui.
Kehitysvammaiset henkilöt kokivat itsenäiseen asumiseen saamansa tuen riit-täväksi. He tiesivät, mistä apua voi tarvittaessa pyytää, mutta tarvittavia välinei-tä avun pyytämiseen, kuten puhelinta, ei kaikilla ollut. Kehitysvammaisten hen-kilöiden oman arvion mukaan heillä oli päivittäisissä kodin askareissa tarvittavia taitoja. Erityistarpeiden osalta tuen saanti koettiin riittäväksi. Näitä ovat oppimi-nen, kommunikaatio sekä itseä koskeva päätöksenteko. Vapaa-aikaan liittyvistä mahdollisuuksista toivottiin työntekijöiltä tasapuolisempaa tiedottamista. Pää-täntävalta omasta rahankäytöstä koettiin vähäiseksi. Muutosta toivottiin työnte-kijöiden kotikäyntien asiakaslähtöisyyteen, kestoon ja sisältöön. Työntekijöiden tavoitettavuutta ilta- ja yöaikaan toivottiin. Toimintaohjeita poikkeustilanteille, kuten sairauskohtauksen tai onnettomuuden varalle, ei ollut. Kehitysvammais-ten henkilöiden itsenäisen asumisen palveluita voidaan parantaa kehittämällä kunnan peruspalveluja.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena kehittämistehtävänä Bikva-mallia käyttäen yhteistyössä keskisuuren Kaakkois-Suomen kunnan kanssa. Ryhmähaastattelut suoritettiin syksyllä 2014, ja niihin osallistui kunnan alueella itsenäisesti asuvia kehitysvammaisia henkilöitä ja heidän kanssaan työskenteleviä työntekijöitä sekä kunnan vammaispalveluiden johtohenkilöitä. Ryhmähaastatteluihin kutsut-tiin kaikki 25 kunnan alueella itsenäisesti asuvaa kehitysvammaista henkilöä, joista kahdeksan osallistui.
Kehitysvammaiset henkilöt kokivat itsenäiseen asumiseen saamansa tuen riit-täväksi. He tiesivät, mistä apua voi tarvittaessa pyytää, mutta tarvittavia välinei-tä avun pyytämiseen, kuten puhelinta, ei kaikilla ollut. Kehitysvammaisten hen-kilöiden oman arvion mukaan heillä oli päivittäisissä kodin askareissa tarvittavia taitoja. Erityistarpeiden osalta tuen saanti koettiin riittäväksi. Näitä ovat oppimi-nen, kommunikaatio sekä itseä koskeva päätöksenteko. Vapaa-aikaan liittyvistä mahdollisuuksista toivottiin työntekijöiltä tasapuolisempaa tiedottamista. Pää-täntävalta omasta rahankäytöstä koettiin vähäiseksi. Muutosta toivottiin työnte-kijöiden kotikäyntien asiakaslähtöisyyteen, kestoon ja sisältöön. Työntekijöiden tavoitettavuutta ilta- ja yöaikaan toivottiin. Toimintaohjeita poikkeustilanteille, kuten sairauskohtauksen tai onnettomuuden varalle, ei ollut. Kehitysvammais-ten henkilöiden itsenäisen asumisen palveluita voidaan parantaa kehittämällä kunnan peruspalveluja.