Terveysliikunnalla työhyvinvointia : Tutkimus Orimattilan kaupungin henkilöstön terveysliikuntahankkeen toimenpiteiden vaikuttavuudesta 2013 – 2014
Korhonen, Dani; Puhakka, Joonas (2015)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Korhonen, Dani
Puhakka, Joonas
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505045768
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505045768
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Orimattilan kaupungin terveysliikuntahankkeen toimenpiteiden vaikuttavuutta tehostetun valmennuksen ryhmän liikuntakäyttäytymisen muu-toksia analysoiden. Tutkimus toteutettiin seurantatutkimuksena vuosina 2013–2014. Analysoitava materiaali koostui valmennusprosessin aikana ja sen jälkeen suoritetuista mittauksista, joita olivat fyysisen toimintakyvyn testit, työkykyindeksimittaukset ja puolistrukturoitu kysely valmennusprosessin toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Opinnäytetyö kokoaa tehostetun valmennuksen projektin tulokset ja toimii mahdollisena työkaluna sekä perusteluna tarkasteltaessa terveysliikunnan merkitystä yksilön ja työyhteisön hyvinvoinnin edistäjänä, ennenaikaisen eläköitymisen ehkäisijänä ja edelleen organisaation tuloksellisuuden lisääjänä. Tämän opinnäytetyön tilaaja oli Orimattilan kaupunki.
Tutkimusaineisto fyysisen toimintakyvyn osalta koostui tehostetun valmennuksen ryhmän jäsenten alku- ja loppumittausten tuloksista (n=25). Maksimaalinen hapenottokyky parani 6,1 %, etunojapunnerrusten toistomäärä 40,4 % (p=0,05), kyykkyjen toistomäärä 24,2 % (p=0,01) ja istumaannousujen toistomäärä 62,4 % (p=0,01). Kylkien liikkuvuus lisääntyi 7,7 %, niska-hartiaseudun liikkuvuus 3,4 % ja lonkkien liikkuvuus 18,5 % (p=0,05). Keskimääräinen työkykyindeksi kasvoi intervention aikana 10,8 % ja koettu työkyky 13,5 %. Puoli vuotta hankkeen loppumisen jälkeen tehdyssä mittauksessa keskimääräinen työkykyindeksi oli laskenut lähtötasolle ja koettu työkyky 1,2 % (n=19). Puolistrukturoidussa kyselyssä hankkeen toimenpiteiden vaikuttavuudesta selvisi, että koettu liikunnan määrä, kesto, laatu ja suunnittelu olivat pääosin lisääntyneet. Valtaosa vastanneista koki myös kestävyyskuntonsa, lihaskuntonsa, liikkuvuutensa ja tasapainonsa parantuneen. Fyysinen hyvinvointi lisääntyi 84,2 %, henkinen hyvinvointi 89,5 % ja sosiaalinen hyvinvointi 73,7 % vastanneista. Lisäksi 74 % koki niin fyysisen kuin henkisen työssäjaksamisensa parantuneen. 90 % valmennuksen läpikäyneistä ilmoitti löytävänsä itselleen sopivia liikuntapaikkoja ja aktiviteetteja.
Valmennusprosessilla saatiin aikaan merkittäviä objektiivisesti ja subjektiivisesti todennettuja positiivisia muutoksia kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ja toimintakyvyssä. Henkilöt, jotka kokivat oman kuntotasonsa kohtalaiseksi tai hyväksi jo ennen valmennusprosessin alkamista kokivat saavuttaneensa enemmän positiivisia muutoksia kuin huonokuntoiset. Huonokuntoisten osallistamiseksi liikuntaa olisi tullut kohdentaa selkeämmin eri lähtökohtien mukaan tietyille ryhmille kuten esimerkiksi ylipainoisille tai tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsiville henkilöille.
Tutkimusaineisto fyysisen toimintakyvyn osalta koostui tehostetun valmennuksen ryhmän jäsenten alku- ja loppumittausten tuloksista (n=25). Maksimaalinen hapenottokyky parani 6,1 %, etunojapunnerrusten toistomäärä 40,4 % (p=0,05), kyykkyjen toistomäärä 24,2 % (p=0,01) ja istumaannousujen toistomäärä 62,4 % (p=0,01). Kylkien liikkuvuus lisääntyi 7,7 %, niska-hartiaseudun liikkuvuus 3,4 % ja lonkkien liikkuvuus 18,5 % (p=0,05). Keskimääräinen työkykyindeksi kasvoi intervention aikana 10,8 % ja koettu työkyky 13,5 %. Puoli vuotta hankkeen loppumisen jälkeen tehdyssä mittauksessa keskimääräinen työkykyindeksi oli laskenut lähtötasolle ja koettu työkyky 1,2 % (n=19). Puolistrukturoidussa kyselyssä hankkeen toimenpiteiden vaikuttavuudesta selvisi, että koettu liikunnan määrä, kesto, laatu ja suunnittelu olivat pääosin lisääntyneet. Valtaosa vastanneista koki myös kestävyyskuntonsa, lihaskuntonsa, liikkuvuutensa ja tasapainonsa parantuneen. Fyysinen hyvinvointi lisääntyi 84,2 %, henkinen hyvinvointi 89,5 % ja sosiaalinen hyvinvointi 73,7 % vastanneista. Lisäksi 74 % koki niin fyysisen kuin henkisen työssäjaksamisensa parantuneen. 90 % valmennuksen läpikäyneistä ilmoitti löytävänsä itselleen sopivia liikuntapaikkoja ja aktiviteetteja.
Valmennusprosessilla saatiin aikaan merkittäviä objektiivisesti ja subjektiivisesti todennettuja positiivisia muutoksia kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ja toimintakyvyssä. Henkilöt, jotka kokivat oman kuntotasonsa kohtalaiseksi tai hyväksi jo ennen valmennusprosessin alkamista kokivat saavuttaneensa enemmän positiivisia muutoksia kuin huonokuntoiset. Huonokuntoisten osallistamiseksi liikuntaa olisi tullut kohdentaa selkeämmin eri lähtökohtien mukaan tietyille ryhmille kuten esimerkiksi ylipainoisille tai tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsiville henkilöille.