ERITYISLASTEN VANHEMPIEN TUEN TARVE JA TUKIPALVELUIDEN SAANTI PARKANON KAUPUNGISSA
Holma, Maarit (2015)
Holma, Maarit
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505056171
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505056171
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Parkanossa asuvien erityislasten vanhempien tuen tarvetta ja tukipalveluiden saatavuutta sekä mahdollista lisätarvetta Parkanon kaupungissa. Tavoitteena oli myös, että Parkanon kaupunki saa tietoa siitä, miten kaupunki voisi kehittää erityislapsille suunnattuja palveluja. Asiaa selvitettiin erityislasten vanhemmille lähetetyllä kyselylomakkeella. Opinnäytetyö oli työelämälähtöinen.
Tässä opinnäytetyössä erityislapsi oli kehitysvammainen tai muuten erityistä tukea tarvitseva lapsi. Kohderyhmänä olivat alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmat. Tutkimusaineisto kerättiin loka-marraskuussa 2014. Kyselylomakkeita postitettiin 20 kappaletta ja niitä palautui takaisin 13 (=n). Vastausprosentti oli 65. Kyselylomakkeet toimitettiin kohderyhmälle neuvolan ja ala-asteen terveydenhoitajien toimesta. Vastaajat pysyivät anonyymeina työn tekijälle.
Tuloksista ilmeni, että useimmat perheet saivat alle 16-vuotiaan vammaistukea ja puheterapia on tärkeä palvelu. Puheterapiaa sai vain harvan perheen lapsi kotipaikkakunnalta ja sitä kaivattiin Parkanoon. Tuloksista ilmeni myös, että eniten tukea vastaajat saivat sukulaisilta ja kumppanilta. Tukea kaivattiin lisää erityisesti sosiaali-, terveys- tai opetusalan ammattilaisilta ja myös kumppanilta. Vastaajat kaipasivat lisää tietoa saatavilla olevista tukipalveluista. Eniten tietoa perheet ovat saaneet kunnan sosiaali- ja vammaispalveluiden kautta, Tampereen yliopistollisesta sairaalasta sekä neuvolasta.
Opinnäytetyössä selvitettiin myös vanhempien kokemuksia hoidon kuormittavuudesta, siihen vaikuttavista ja sitä helpottavista tekijöistä. Kuormittavimmiksi tekijöiksi vanhemmat kokivat vapaa-ajan puutteen ja hoidon henkisen kuormittavuuden. Kyselyyn vastanneiden mukaan tärkeimpiä hoidon sujuvuutta helpottavia tekijöitä oli lähipiiriltä saatu tuki ja yhteiskunnan tarjoamista palveluista saadut neuvot ja ohjaus. Jatkotutkimusmahdollisuutena voisi olla esimerkiksi samankaltaisen kyselyn tekeminen yli 10-vuotiaiden erityislasten vanhemmille.
Tässä opinnäytetyössä erityislapsi oli kehitysvammainen tai muuten erityistä tukea tarvitseva lapsi. Kohderyhmänä olivat alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmat. Tutkimusaineisto kerättiin loka-marraskuussa 2014. Kyselylomakkeita postitettiin 20 kappaletta ja niitä palautui takaisin 13 (=n). Vastausprosentti oli 65. Kyselylomakkeet toimitettiin kohderyhmälle neuvolan ja ala-asteen terveydenhoitajien toimesta. Vastaajat pysyivät anonyymeina työn tekijälle.
Tuloksista ilmeni, että useimmat perheet saivat alle 16-vuotiaan vammaistukea ja puheterapia on tärkeä palvelu. Puheterapiaa sai vain harvan perheen lapsi kotipaikkakunnalta ja sitä kaivattiin Parkanoon. Tuloksista ilmeni myös, että eniten tukea vastaajat saivat sukulaisilta ja kumppanilta. Tukea kaivattiin lisää erityisesti sosiaali-, terveys- tai opetusalan ammattilaisilta ja myös kumppanilta. Vastaajat kaipasivat lisää tietoa saatavilla olevista tukipalveluista. Eniten tietoa perheet ovat saaneet kunnan sosiaali- ja vammaispalveluiden kautta, Tampereen yliopistollisesta sairaalasta sekä neuvolasta.
Opinnäytetyössä selvitettiin myös vanhempien kokemuksia hoidon kuormittavuudesta, siihen vaikuttavista ja sitä helpottavista tekijöistä. Kuormittavimmiksi tekijöiksi vanhemmat kokivat vapaa-ajan puutteen ja hoidon henkisen kuormittavuuden. Kyselyyn vastanneiden mukaan tärkeimpiä hoidon sujuvuutta helpottavia tekijöitä oli lähipiiriltä saatu tuki ja yhteiskunnan tarjoamista palveluista saadut neuvot ja ohjaus. Jatkotutkimusmahdollisuutena voisi olla esimerkiksi samankaltaisen kyselyn tekeminen yli 10-vuotiaiden erityislasten vanhemmille.