Syyteneuvottelumenettelyn tuomat muutokset tunnustamisen merkitykseen rikosprosessissa
Molander, Janica (2015)
Molander, Janica
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505117326
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505117326
Tiivistelmä
Tunnustamisen merkitykseen on tullut muutoksia vuoden 2015 alussa, kun syyteneuvottelumenettelyä koskevat säädökset otettiin Suomessa käyttöön. Tarve tunnustamista koskevan lainsäädännön muutokselle on ollut ilmeinen, sillä oikeudenkäynnit ovat venyneet, etenkin useiden talousrikosten kohdalla, kohtuuttoman pitkiksi. Lisäksi muutospainetta on luonut viranomaisten resurssipula. Tunnustamista koskevien muutosten sisältyminen lainsäädäntöön on ollut kaivattua nopeuttamaan rikosprosessia ja täten luovuttamaan lisää resursseja viranomaisten käyttöön.
Työn tarkoituksena on nostaa esille, miten tunnustamisen merkitys on muuttunut syyteneuvottelumenettelyn käyttöönoton myötä. Huomiota on kiinnitetty erityisesti siihen, millainen merkitys tunnustamisella on rangaistuksen määrään sekä menettelytavan valintaan. Tunnustetut rikokset voidaan käsitellä tavanomaista oikeudenkäyntiä keveämmässä menettelyssä.
Opinnäytetyö on lainopillinen tutkimus. Lähteenä on käytetty pääasiassa aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä sekä lainesitöitä. Tärkeimpiä työssä käytettyjä lakeja ovat laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, oikeudenkäymiskaari ja rikoslaki sekä hallituksen esitys (58/2013) syyteneuvottelua koskien. Lisäksi tutkimuksen pohjana on käytetty oikeuskirjallisuutta, artikkeleita sekä oikeuskäytäntöä.
Päätuloksena voidaan todeta, että vuoden 2015 alusta alkaen tunnustamiselle on annettu entistä suurempi painoarvo. Tunnustamisen merkitykseen vaikuttaa se, missä vaiheessa rikosprosessia tunnustus on annettu. Tunnustaminen voi nykyään vaikuttaa aiempaa laajemmin rangaistuksen lieventämisperusteena. Lisäksi tunnustaminen voi ohjata menettelyä keveämpään suuntaan ja näin vaikuttaa viranomaisten työmäärään positiivisesti sitä vähentämällä, sillä raskailta oikeudenkäynneiltä vältytään. Syyteneuvottelumenettelyn uskotaan nopeuttavan rikosprosessin kulkua ja säästävän viranomaisten aikaa kohdennettavaksi muihin tehtäviin. Huomioitavaa on, että tunnustaminen nopeuttaa rikosprosessia ja pienentää viranomaisten työmäärää riippumatta siitä käsitelläänkö rikosasia kevennetyssä menettelyssä vai tavanomaiselle rikosprosessille tyypillisessä pääkäsittelyssä. Tunnustamisen voidaan kuitenkin katsoa tarjoavan paremmat resurssisäästöt, kun asia käsitellään kevennetyssä menettelyssä.
Työn tarkoituksena on nostaa esille, miten tunnustamisen merkitys on muuttunut syyteneuvottelumenettelyn käyttöönoton myötä. Huomiota on kiinnitetty erityisesti siihen, millainen merkitys tunnustamisella on rangaistuksen määrään sekä menettelytavan valintaan. Tunnustetut rikokset voidaan käsitellä tavanomaista oikeudenkäyntiä keveämmässä menettelyssä.
Opinnäytetyö on lainopillinen tutkimus. Lähteenä on käytetty pääasiassa aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä sekä lainesitöitä. Tärkeimpiä työssä käytettyjä lakeja ovat laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, oikeudenkäymiskaari ja rikoslaki sekä hallituksen esitys (58/2013) syyteneuvottelua koskien. Lisäksi tutkimuksen pohjana on käytetty oikeuskirjallisuutta, artikkeleita sekä oikeuskäytäntöä.
Päätuloksena voidaan todeta, että vuoden 2015 alusta alkaen tunnustamiselle on annettu entistä suurempi painoarvo. Tunnustamisen merkitykseen vaikuttaa se, missä vaiheessa rikosprosessia tunnustus on annettu. Tunnustaminen voi nykyään vaikuttaa aiempaa laajemmin rangaistuksen lieventämisperusteena. Lisäksi tunnustaminen voi ohjata menettelyä keveämpään suuntaan ja näin vaikuttaa viranomaisten työmäärään positiivisesti sitä vähentämällä, sillä raskailta oikeudenkäynneiltä vältytään. Syyteneuvottelumenettelyn uskotaan nopeuttavan rikosprosessin kulkua ja säästävän viranomaisten aikaa kohdennettavaksi muihin tehtäviin. Huomioitavaa on, että tunnustaminen nopeuttaa rikosprosessia ja pienentää viranomaisten työmäärää riippumatta siitä käsitelläänkö rikosasia kevennetyssä menettelyssä vai tavanomaiselle rikosprosessille tyypillisessä pääkäsittelyssä. Tunnustamisen voidaan kuitenkin katsoa tarjoavan paremmat resurssisäästöt, kun asia käsitellään kevennetyssä menettelyssä.