Nuori ensiasunnon ostajana : Käsikirja ensimmäisen oman asunnon hankintaan
Manninen, Aleksi (2015)
Manninen, Aleksi
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505209265
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505209265
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin ensiasunnon hankintaa ja siihen olennaisesti liittyviä asioita ennen kaikkea rahoituksen, asuntosäästämisen ja lainsäädännön näkökulmista. Moni nuori haaveilee ensiasunnon hankinnasta, mutta monelle on epäselvää, kuinka ensiasuntokauppa tehdään ja mitä kaikkea siihen liittyy. Työn tarkoituksena oli laatia selkeä ja kattava opas ensiasuntokaupan eri vaiheista aina säästämisen aloittamisesta kauppakirjan allekirjoitukseen. Opinnäytetyöllä ei ollut varsinaista toimeksiantajaa vaan se pohjautui täysin kirjoittajan omaan mielenkiintoon asuntokauppaa ja asuntokaupan rahoitusta kohtaan.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään aluksi eri asumismuotoja, joiden pääpaino on omistusasumisen eri muodoissa. Tämän jälkeen työ etenee asuntosäästämiseen, joka sisältää ajankohtaisia ja tehokkaita tapoja säästää oman asunnon hankintaa varten. Pääpaino säästämisessä on asuntosäästöpalkkiojärjestelmässä. Seuraavaksi työn teoriaosuus etenee asumisen rahoittamiseen, joka sisältää eri lainavaihtoehdot korko- ja vakuusjärjestelyineen. Viimeisenä teoreettisen viitekehyksen osuutena on asuntokaupan tekeminen, joka sisältää asuntokaupan eri vaiheet sekä asunto-osakkeen kaupasta että kiinteistön kaupasta.
Osana opinnäytettä toteutettiin laadullinen tutkimus. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea eri pankki- ja rahoitusalan työntekijää kahdesta eri pankista. Haastattelut suoritettiin yksilöllisinä puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastattelujen tarkoitus oli tukea työn teoreettista viitekehystä sekä löytää mahdollisia yllättäviä eroavaisuuksia pankin näkökulman ja aiheeseen liittyvän yleisen teoriatiedon välillä.
Tutkimuksesta selvisi, että ensiasunnon hankinnasta ja asuntokaupanteosta löytyvä teoriatieto on hyvin samankaltaista kuin pankkien näkemykset asiasta. Pankit odottavat, että nuoret ensiasunnon ostajat ovat aktiivisia ja kysyvät rohkeasti mahdollisuuksiaan ensiasuntolainan saamiseksi. Usein nuoret ovat varovaisia ja se voi johtua esimerkiksi pitkään vallinneesta taloudellisesta taantumasta ja kiristyneistä luotonmyönnön periaatteista. Tutkimuksesta selvisi lisäksi, että omat säästöt asuntolainan saamiseksi ovat suositeltavia, mutta eivät välttämättömiä.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään aluksi eri asumismuotoja, joiden pääpaino on omistusasumisen eri muodoissa. Tämän jälkeen työ etenee asuntosäästämiseen, joka sisältää ajankohtaisia ja tehokkaita tapoja säästää oman asunnon hankintaa varten. Pääpaino säästämisessä on asuntosäästöpalkkiojärjestelmässä. Seuraavaksi työn teoriaosuus etenee asumisen rahoittamiseen, joka sisältää eri lainavaihtoehdot korko- ja vakuusjärjestelyineen. Viimeisenä teoreettisen viitekehyksen osuutena on asuntokaupan tekeminen, joka sisältää asuntokaupan eri vaiheet sekä asunto-osakkeen kaupasta että kiinteistön kaupasta.
Osana opinnäytettä toteutettiin laadullinen tutkimus. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea eri pankki- ja rahoitusalan työntekijää kahdesta eri pankista. Haastattelut suoritettiin yksilöllisinä puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastattelujen tarkoitus oli tukea työn teoreettista viitekehystä sekä löytää mahdollisia yllättäviä eroavaisuuksia pankin näkökulman ja aiheeseen liittyvän yleisen teoriatiedon välillä.
Tutkimuksesta selvisi, että ensiasunnon hankinnasta ja asuntokaupanteosta löytyvä teoriatieto on hyvin samankaltaista kuin pankkien näkemykset asiasta. Pankit odottavat, että nuoret ensiasunnon ostajat ovat aktiivisia ja kysyvät rohkeasti mahdollisuuksiaan ensiasuntolainan saamiseksi. Usein nuoret ovat varovaisia ja se voi johtua esimerkiksi pitkään vallinneesta taloudellisesta taantumasta ja kiristyneistä luotonmyönnön periaatteista. Tutkimuksesta selvisi lisäksi, että omat säästöt asuntolainan saamiseksi ovat suositeltavia, mutta eivät välttämättömiä.