Erfarenheter av övergången från barn- till vuxenhabilitering hos ungdomar och unga vuxna med cerebral pares
Ilmoni, Rafaela (2015)
Ilmoni, Rafaela
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505209271
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505209271
Tiivistelmä
Aikaisemmat tutkimukset osoittavat synnynnäisesti vaikealiikuntarajoitteisten nuorten ja nuorten aikuisten siirtymisen lastenkuntoutuksesta aikuiskuntoutukseen olevan laaja kansainvälinen haaste (mm. DiFazio et al. 2014, Jeglinsky et al. 2012). Jotta voitaisiin kehittää kuntoutusjärjestelmää sekä kuntoutuspalveluja on kuntoutujan kokemukset siirtymävaiheesta ja kuntoutuksesta tuotava esille. Tämä opinnäytetyö on osa kansallista Kelan rahoittamaa tutkimusta. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda käsitys siitä, miten CP-vammaiset nuoret ja nuoret aikuiset kokevat siirtymisen lastenkuntoutuksesta aikuiskuntoutukseen sekä selvittää heidän kokemuksia aikuis- ja lastenkuntoutuksesta. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Tiedonhankintamentelmänä on käytetty puolistrukturoituja yksilöhaastatteluja, jotka toteutettiin tammikuussa ja helmikuussa 2015. Osallistujia on kolme ja heidät on valittu harkinnanvaraisesti ja rekrytoitu kuntoutuskeskusten kautta. Osallistujat täyttävät seuraavat kelpoisuusvaatimukset: CP-vamma, ikä 15 - 19 vuotta, saa tai on aikaisemmin saanut lääkinnällistä kuntoutusta. Menetelmä ja analyysi perustuvat vakiintuneeseen kirjallisuuteen (mm. Jacobsen 2012; Kvale & Brinkmann 2009; Graneheim & Lundman 2004). Sisällönanalyysiin on käytetty Long-table Approach menetelmää (Krueger & Casey 2000). Tulokset viittaavat siihen, että CP-vammaisilla nuorilla ja nuorilla aikuisilla on hyvin erilaisia kokemuksia lastenkuntoutuksesta aikuiskuntoutukseen siirtymisestä ja aikuisten kuntoutuksesta. Valtaosa osallistujista kokee saaneensa osallistua siirtymisen suunnitteluun. Sen sijaan siirtymävaihetta ja aikuisten kuntoutusta koskeva ohjeistus vaikuttaa olevan puutteellista ja yhteistyö lasten- ja aikuispuolen välillä vähäistä. Rajoittuneempaa apuvälineiden saatavuutta, epäselviä kuntoutuskäytäntöjä sekä vähäisempää moniammatillista työskentelyä aikuiskuntoutuksen puolella tuodaan esille. Nuoret ja nuoret aikuiset kokevat kuntoutuksella olevan myönteinen vaikutus heidän arkeensa ja että kuntoutus lisää heidän itsenäisyyttään sekä antaa heille valmiudet ottaa vastuuta omasta terveydestään. Vähäisen osanottajamäärän vuoksi tämän tutkimuksen tuloksista ei voida tehdä yleisiä johtopäätöksiä, mutta tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, niitä voidaan käyttää kansallisessa tutkimuksessa ja ne tarjoavat pohjan jatkokehitykselle sekä tutkimukselle aihealueella.