Työhyvinvoinnin sosiaalisen ulottuvuuden edistäminen : Case: israelilaissairaalan naistenklinikan hoitotyöntekijät
Aziza, Päivi (2015)
Aziza, Päivi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052911382
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052911382
Tiivistelmä
Työhyvinvointi hoitotyössä on erittäin tärkeää ja ajankohtaista sekä Suomessa että Israelissa.Tulevaisuuden ennusteena on puute hoitajista, joka johtuu hoitoalan vetovoimaisuuden puutteesta ja ikääntyvien hoitajien eläköitymisestä.Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata israelilaissairaalan naistenklinikan hoitohenkilökunnan työhyvinvoinnin sosiaalista ulottuvuutta sekä laatia kehittämisehdotusten pohjalta työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma suomalaisen sairaalan mallia soveltaen.Tavoitteena oli kehittää työhyvinvointia edistäviä tekijöitä työyhteisön työntekijä- ja esimiestasolla.
Opinnäytetyöni oli laadullinen tapaustutkimus. Aineistonkeruu toteutettiin lomake-, ryhmä- ja yksilöhaastatteluna. Haastatteluihin osallistui naistenklinikan 20 hoitajaa ja kätilöä. Haastattelujen teema-alueet olivat työntekijä ja työ, työyhteisö ja työilmapiiri, esimiestyö ja ylin johto sekä kehittämisehdotukset. Aineiston analyysi tehtiin sisällön analyysillä.
Kolme merkittävintä sosiaaliseen työhyvinvointiin vaikuttavaa tekijää olivat vuorovaikutus-, kommunikaatio- ja yhteistyötaidot. Ongelmallisinta olivat työyhteisön hoitohenkilöstön ja lääkärien väliset vuorovaikutussuhteet. Työntekijätasolla aktiivisuus ja asenne olivat tärkeitä työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Esimiestasolla oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus, varsinkin työvuorojen jakamisessa, aiheutti suurimman ristiriidan työntekijöiden keskuudessa. Sairaalan ylimmän johdon työhyvinvointia tukevaan toimintaan oltiin tyytyväisiä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat lähes samat eri puolilla maailmaa.Tärkeimpänä kehittämisehdotuksena oli yhteisten sosiaalisten tapaamisten järjestäminen työajan ulkopuolella, joihin myös lääkärit tulisi kutsua. Toinen työtyytyväisyyteen vaikuttava tekijä oli työvuorojen ja vastuiden jakaminen tasapuolisesti. Kehittämisehdotuksena oli työvuorosuunnittelun tekemisen delegoiminen työntekijöille vuorotellen.Jatkotutkimushaasteena voisi olla monikulttuurisen hoitotyön henkilöstön työtyytyväisyyden tutkiminen muun muassa käyttäen narratiivista lähestymistapaa.
Opinnäytetyöni oli laadullinen tapaustutkimus. Aineistonkeruu toteutettiin lomake-, ryhmä- ja yksilöhaastatteluna. Haastatteluihin osallistui naistenklinikan 20 hoitajaa ja kätilöä. Haastattelujen teema-alueet olivat työntekijä ja työ, työyhteisö ja työilmapiiri, esimiestyö ja ylin johto sekä kehittämisehdotukset. Aineiston analyysi tehtiin sisällön analyysillä.
Kolme merkittävintä sosiaaliseen työhyvinvointiin vaikuttavaa tekijää olivat vuorovaikutus-, kommunikaatio- ja yhteistyötaidot. Ongelmallisinta olivat työyhteisön hoitohenkilöstön ja lääkärien väliset vuorovaikutussuhteet. Työntekijätasolla aktiivisuus ja asenne olivat tärkeitä työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Esimiestasolla oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus, varsinkin työvuorojen jakamisessa, aiheutti suurimman ristiriidan työntekijöiden keskuudessa. Sairaalan ylimmän johdon työhyvinvointia tukevaan toimintaan oltiin tyytyväisiä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat lähes samat eri puolilla maailmaa.Tärkeimpänä kehittämisehdotuksena oli yhteisten sosiaalisten tapaamisten järjestäminen työajan ulkopuolella, joihin myös lääkärit tulisi kutsua. Toinen työtyytyväisyyteen vaikuttava tekijä oli työvuorojen ja vastuiden jakaminen tasapuolisesti. Kehittämisehdotuksena oli työvuorosuunnittelun tekemisen delegoiminen työntekijöille vuorotellen.Jatkotutkimushaasteena voisi olla monikulttuurisen hoitotyön henkilöstön työtyytyväisyyden tutkiminen muun muassa käyttäen narratiivista lähestymistapaa.