Ensihoidon ajokoulutus : osa potilasturvallisuutta ja laatua Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella
Rajala, Jari; Veit, Axel (2015)
Rajala, Jari
Veit, Axel
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505117394
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505117394
Tiivistelmä
Ensihoitajien, pelastajien ja poliisien työnkuvaan kuuluu hälytysajo. Ensihoitajilla hälytysajon tavoitteena on ensinäkin saavuttaa apua tarvitseva mahdollisimman nopeasti ja toisaalta kuljettaa hänet sairaalaan turvallisesti ja mahdollisesti aikaa säästäen. Hälytysajoa suorittavien tulee ymmärtää, että ajonopeuden kasvaessa havainnointikyky liikenteessä heikkenee. Pelkästään hälytyslaitteisiin ei saa luottaa, vaan muut tienkäyttäjät tulee ottaa huomioon eli ajoneuvon nopeus pitää suhteuttaa ympärillä olevaan liikenteeseen. Tienkäyttäjät eivät välttämättä huomaa hälytysajossa olevaa ajoneuvoa. Ajoreitin suunnittelu ja liikenteessä ennakoiminen voivat nopeuttaa hälytysajoneuvon etenemistä. Myös hälytysajoneuvon käsittelyyn tulee erityisesti panostaa. Yksi tärkeimmistä turvallisen hälytysajon perusteista on ajamisen perusteet eli ajamisen peruskäsitteet. Kun ajamisen peruskäsitteet ovat hallussa, on kuljettajalla hyvät edellytykset turvallisen hälytysajon suorittamiselle.
Ensihoitajille ei aikaisemmin ole tarjottu systemaattista ajokoulutusta. Eri ammattikorkeakouluissa asiaa on käsitelty opetussuunnitelmakohtaisesti. Työelämässä oleville ensihoitajille ajokoulutusta on tarjottu vaihdellen ja palvelutuottajakohtaisesti. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ensihoitajien ajokoulutus on saamassa arvoisensa huomion. Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta osallistui vuonna 2013 neljä ensihoitajaa ajokouluttaja-koulutukseen ja seuraavana vuonna kolme. Yhteensä ajokouluttajia on seitsemän. Koulutuksen ansiosta heillä on valmiudet toimia alueensa pääajokouluttajina. Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen ensihoitajille on tarjottu ajokoulutusta keväästä 2014 lähtien. Ensihoitajat ja pelastuslaitoksen johto ovat ottaneet koulutuksen kiinnostuneena vastaan.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ajokoulutuksen nykytilaa Itä-uudenmaan pelastuslaitoksella ja selvittää ensihoitajien omia odotuksia ja kokemuksia tästä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksesta selvisi, että ensihoitajat odottivat enemmän rauhassa toteutettuja ajoharjoituksia. Ajoharjoitukset sinänsä olivat riittävän haasteellisia ja todentuntuisia. Myös hälytysajoa ja ajoharjoitusta vaihtelevissa maastoissa ja olosuhteissa odotettiin. Ajokoulutuksen sisältö koettiin kattavaksi ja riittävän laajaksi. Toteutukseen kaivattiin selkeitä muutoksia, jotta läpivieminen olisi keskeytyksetöntä. Esille nousi vaihtoehdoiksi ensihoitoyksikön poisottaminen valmiudesta koulutuksen ajaksi tai valmiussiirtojen avulla. Ajokoulutus miellettiin tärkeäksi asiaksi, joka oli vaikuttanut ensihoitajien liikennekäyttäytymiseen ennakoivana ajona ja tilannenopeuden huomioimisena.
Ensihoitajille ei aikaisemmin ole tarjottu systemaattista ajokoulutusta. Eri ammattikorkeakouluissa asiaa on käsitelty opetussuunnitelmakohtaisesti. Työelämässä oleville ensihoitajille ajokoulutusta on tarjottu vaihdellen ja palvelutuottajakohtaisesti. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ensihoitajien ajokoulutus on saamassa arvoisensa huomion. Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta osallistui vuonna 2013 neljä ensihoitajaa ajokouluttaja-koulutukseen ja seuraavana vuonna kolme. Yhteensä ajokouluttajia on seitsemän. Koulutuksen ansiosta heillä on valmiudet toimia alueensa pääajokouluttajina. Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen ensihoitajille on tarjottu ajokoulutusta keväästä 2014 lähtien. Ensihoitajat ja pelastuslaitoksen johto ovat ottaneet koulutuksen kiinnostuneena vastaan.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ajokoulutuksen nykytilaa Itä-uudenmaan pelastuslaitoksella ja selvittää ensihoitajien omia odotuksia ja kokemuksia tästä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksesta selvisi, että ensihoitajat odottivat enemmän rauhassa toteutettuja ajoharjoituksia. Ajoharjoitukset sinänsä olivat riittävän haasteellisia ja todentuntuisia. Myös hälytysajoa ja ajoharjoitusta vaihtelevissa maastoissa ja olosuhteissa odotettiin. Ajokoulutuksen sisältö koettiin kattavaksi ja riittävän laajaksi. Toteutukseen kaivattiin selkeitä muutoksia, jotta läpivieminen olisi keskeytyksetöntä. Esille nousi vaihtoehdoiksi ensihoitoyksikön poisottaminen valmiudesta koulutuksen ajaksi tai valmiussiirtojen avulla. Ajokoulutus miellettiin tärkeäksi asiaksi, joka oli vaikuttanut ensihoitajien liikennekäyttäytymiseen ennakoivana ajona ja tilannenopeuden huomioimisena.