Isien kokemuksia osallisuudesta lastensuojelun perhetyössä
Grönroos, Jani (2015)
Grönroos, Jani
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060211814
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060211814
Tiivistelmä
Isyys on viime vuosina noussut yhä enemmän keskustelun ja kiinnostuksen kohteeksi yhteiskunnan eri aloilla. On erittäin tärkeää nähdä isät muutenkin kuin vanhempina, jotka tarvitsevat apua, tukea ja vahvistusta. Isien, äitien, lasten ja yhteiskunnan edun vuoksi on tärkeää tuoda esiin isien ja miesten ääntä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä lastensuojelun perhetyön henkilökunnan tietämystä isien kokemuksista osallisuudestaan perhetyön työskentelyssä ja siten parantaa isien huomiointia ja osallisuutta perhetyön asiakkaana. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää isien kokemuksia lastensuojelun perhetyön asiakkaana ja isien kasvatusnäkemyksiä. Tutkimuskysymykset käsittelivät isien kokemuksia osallisuuden toteutumisesta lastensuojelun perhetyössä, isien kasvatusnäkemyksiä ja erityistä miestyön tarvetta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua haastattelemalla viittä lastensuojelun perhetyön isää. Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavan analyysin avulla.
Tutkimuksen tulosten mukaan tiedonsaanti koettiin hyväksi. Oman osallisuuden arviointi oli isille vaikeaa, mutta omaa osallistumista perhetyön työskentelyyn isät pystyivät arvioimaan. Estäviä tekijöitä olivat oma työnteko sekä oma kiinnostuksen puute työskentelyyn. Mahdollistaviksi tekijöiksi isät kertoivat molemminpuolisen luottamuksen ja kuulluksi tulemisen. Sosiaaliset isät nostivat kasvatusnäkemyksissään tärkeiksi tekijöiksi auktoriteetin ja rajojen asettamisen. Biologiset isät pitivät tärkeänä yhdessäoloa ja lasten kanssa tekemistä. Ylisukupolvisten huonojen kasvatusnäkemysten katkaiseminen oli kaikille isille tärkeää. Isät pyrkivät tietoisesti muuttamaan omaa toimintaansa, jotta heidän omilla lapsillaan olisi parempi isäkokemus kuin isillä itsellään. Läsnäolon halu oli voimakas. Isät kokivat naistyöntekijöiden kanssa työskentelyn pääosin helpoksi ja luontevaksi. Toisaalta isillä ei ollut kokemusta miestyöntekijöiden kanssa työskentelystä, joten arviointi oli vaikeaa. Kuitenkin isät kokivat tarpeelliseksi pelkästään miehille tarkoitetun toiminnan. Se, mitä toiminta sisältää, ei niinkään ollut oleellista, vaan se, että pääsisi tapaamaan samassa tilanteessa olevia isiä. Muuna merkittävänä huomiona tuli esille se, kuinka tietosuojasta johtuvan tiedonkulun puutteen eri tahojen välillä koettiin hankaloittavan työskentelyä ja avun saantia
Tulosten perusteella kehittämisehdotuksia isien osallisuuden parantamiseen saatiin joitakin. Isään pitää olla alusta saakka yhteydessä ja etenkin silloin, kun hän ei oman työnsä vuoksi pääse osallistumaan työskentelyyn. Palavereihin osallistuminen ei aina onnistu isän työn vuoksi, joten palavereiden ja tapaamisten järjestäminen virka-ajan ulkopuolella parantaisi isien osallisuutta. Jatkotutkimushaasteena nousi selvittää, miten sosiaalisten isien isyyden kokemusta saataisiin vahvistettua ja siten heidät paremmin kiinnittymään perheeseensä. Isona haasteena yhteiskunnassa tänä päivänä on lisätä tietoisuutta siitä, kuinka isän mukanaolo perheen arjessa vaikuttaa positiivisesti kaikkiin perheenjäseniin, ja toimia tämän tiedon mukaan.
Tutkimuksen tulosten mukaan tiedonsaanti koettiin hyväksi. Oman osallisuuden arviointi oli isille vaikeaa, mutta omaa osallistumista perhetyön työskentelyyn isät pystyivät arvioimaan. Estäviä tekijöitä olivat oma työnteko sekä oma kiinnostuksen puute työskentelyyn. Mahdollistaviksi tekijöiksi isät kertoivat molemminpuolisen luottamuksen ja kuulluksi tulemisen. Sosiaaliset isät nostivat kasvatusnäkemyksissään tärkeiksi tekijöiksi auktoriteetin ja rajojen asettamisen. Biologiset isät pitivät tärkeänä yhdessäoloa ja lasten kanssa tekemistä. Ylisukupolvisten huonojen kasvatusnäkemysten katkaiseminen oli kaikille isille tärkeää. Isät pyrkivät tietoisesti muuttamaan omaa toimintaansa, jotta heidän omilla lapsillaan olisi parempi isäkokemus kuin isillä itsellään. Läsnäolon halu oli voimakas. Isät kokivat naistyöntekijöiden kanssa työskentelyn pääosin helpoksi ja luontevaksi. Toisaalta isillä ei ollut kokemusta miestyöntekijöiden kanssa työskentelystä, joten arviointi oli vaikeaa. Kuitenkin isät kokivat tarpeelliseksi pelkästään miehille tarkoitetun toiminnan. Se, mitä toiminta sisältää, ei niinkään ollut oleellista, vaan se, että pääsisi tapaamaan samassa tilanteessa olevia isiä. Muuna merkittävänä huomiona tuli esille se, kuinka tietosuojasta johtuvan tiedonkulun puutteen eri tahojen välillä koettiin hankaloittavan työskentelyä ja avun saantia
Tulosten perusteella kehittämisehdotuksia isien osallisuuden parantamiseen saatiin joitakin. Isään pitää olla alusta saakka yhteydessä ja etenkin silloin, kun hän ei oman työnsä vuoksi pääse osallistumaan työskentelyyn. Palavereihin osallistuminen ei aina onnistu isän työn vuoksi, joten palavereiden ja tapaamisten järjestäminen virka-ajan ulkopuolella parantaisi isien osallisuutta. Jatkotutkimushaasteena nousi selvittää, miten sosiaalisten isien isyyden kokemusta saataisiin vahvistettua ja siten heidät paremmin kiinnittymään perheeseensä. Isona haasteena yhteiskunnassa tänä päivänä on lisätä tietoisuutta siitä, kuinka isän mukanaolo perheen arjessa vaikuttaa positiivisesti kaikkiin perheenjäseniin, ja toimia tämän tiedon mukaan.