Vertaismentoriryhmät työmenetelmäksi Tuusulan varhaiskasvatukseen
Jortikka, Maria (2015)
Jortikka, Maria
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505239750
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505239750
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli verme eli vertaismentoriryhmien saattaminen työmenetelmäksi Tuusulan kunnan varhaiskasvatuspalveluihin. Vertaismentoriryhmät toimivat varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan ja perehdyttämisen tukena. Ryhmillä tuetaan työntekijöiden kiinnittymistä lapseen, sitoutumista työhön sekä uusien työ- ja toimintatapojen tukemista. Opinnäytetyössä tehtiin laadullinen tarveanalyysi, mikä sisälsi osittain määrällisiä elementtejä. Tutkimusmenetelmänä on ollut avoimia ja strukturoituja kysymyksiä sisältävä kyselylomake. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin mukaisesti. Sisällönanalyysi toteutettiin kysymyskohtaisesti eli avoimista kysymyksistä saadut yksittäiset vastaukset teemoiteltiin yläkäsitteiden alle.
Sähköinen tarveanalyysi toteutettiin kunnassa käytössä olevalla Analystica- ohjelmalla. Kysely muodostui 11 kysymyksestä. Kyselyssä oli kuusi strukturoitua ja viisi avointa kysymystä. Tarveanalyysi suunnattiin koko varhaiskasvatuksen henkilöstölle 394 henkilölle (n= 138) syksyllä 2014. Tarveanalyysin pohjalta saatiin vastauksia tutkimuskysymyksiin: Mitkä ovat Tuusulan kunnallisen varhaiskasvatuksen henkilöstön itseilmaistut kehittämistarpeet? Mitä ajatuksia vertaismentorointi herättää oman työn kehittämisen kannalta? Millaista apua vertaismentoroinnilla uskotaan olevan perustyön tekemiseen? Miten motivoitunutta varhaiskasvatuksen henkilöstö on sitoutumaan vertaismentoriryhmiin? Sekä kerättiin halukkaiden osallistujien yhteystiedot myöhempää vermen toteutusta varten. Tavoitteena oli, että varhaiskasvatuksessa toimii vertaismentoriryhmiä syksyllä 2015.
Tarveanalyysin perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen henkilöstö suhtautuu positiivisesti vertaismentorointiin. Henkilöstö tunnisti hyvin kehittämistarpeensa. He ovat motivoituneita kehittämään omaa osaamistaan sekä koko työkenttää. Henkilöstö näkee vertaismentoroinnin olevan hyvä työmenetelmä nimenomaan työn kehittämisen näkökulmasta. Ammatillinen kehittyminen, hiljaisen tiedon siirtäminen, vertaistuki, motivaatio ja työssä jaksaminen, reflektio ja arviointi, pedagogiikka ja aikaresurssit painottuivat vastaukissa. Yhteinen, avoin keskustelu nähtiin tarpeellisena työmenetelmänä erilaisten sisällöllisten koulutusten rinnalla. Haasteena verme-ryhmille koettiin aikaresurssit jo ennestään hektisen työn rinnalla.
Tarveanalyysissä tuli esiin henkilöstön laaja osaaminen, jonka hyödyntäminen tulisi saada turvatuksi. Varhaiskasvatuksen henkilöstöltä puuttuu foorumi tiedon ja osaamisen jakamiseen. Vertaismentorointi koettiin kuntatasolla positiiviseksi työmenetelmäksi, johon oltiin valmiita sitoutumaan.
Sähköinen tarveanalyysi toteutettiin kunnassa käytössä olevalla Analystica- ohjelmalla. Kysely muodostui 11 kysymyksestä. Kyselyssä oli kuusi strukturoitua ja viisi avointa kysymystä. Tarveanalyysi suunnattiin koko varhaiskasvatuksen henkilöstölle 394 henkilölle (n= 138) syksyllä 2014. Tarveanalyysin pohjalta saatiin vastauksia tutkimuskysymyksiin: Mitkä ovat Tuusulan kunnallisen varhaiskasvatuksen henkilöstön itseilmaistut kehittämistarpeet? Mitä ajatuksia vertaismentorointi herättää oman työn kehittämisen kannalta? Millaista apua vertaismentoroinnilla uskotaan olevan perustyön tekemiseen? Miten motivoitunutta varhaiskasvatuksen henkilöstö on sitoutumaan vertaismentoriryhmiin? Sekä kerättiin halukkaiden osallistujien yhteystiedot myöhempää vermen toteutusta varten. Tavoitteena oli, että varhaiskasvatuksessa toimii vertaismentoriryhmiä syksyllä 2015.
Tarveanalyysin perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen henkilöstö suhtautuu positiivisesti vertaismentorointiin. Henkilöstö tunnisti hyvin kehittämistarpeensa. He ovat motivoituneita kehittämään omaa osaamistaan sekä koko työkenttää. Henkilöstö näkee vertaismentoroinnin olevan hyvä työmenetelmä nimenomaan työn kehittämisen näkökulmasta. Ammatillinen kehittyminen, hiljaisen tiedon siirtäminen, vertaistuki, motivaatio ja työssä jaksaminen, reflektio ja arviointi, pedagogiikka ja aikaresurssit painottuivat vastaukissa. Yhteinen, avoin keskustelu nähtiin tarpeellisena työmenetelmänä erilaisten sisällöllisten koulutusten rinnalla. Haasteena verme-ryhmille koettiin aikaresurssit jo ennestään hektisen työn rinnalla.
Tarveanalyysissä tuli esiin henkilöstön laaja osaaminen, jonka hyödyntäminen tulisi saada turvatuksi. Varhaiskasvatuksen henkilöstöltä puuttuu foorumi tiedon ja osaamisen jakamiseen. Vertaismentorointi koettiin kuntatasolla positiiviseksi työmenetelmäksi, johon oltiin valmiita sitoutumaan.