Psyykkisen trauman vaikutus lapsen leikkiin
Kaihari, Vera (2015)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060312268
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060312268
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata psyykkisen trauman vaikutusta lapsen leikkiin osastolla työskentelevien sairaanhoitajien näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa trauman kokeneen lapsen leikistä hoitajien kokemana. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, millaista on psyykkisen trauman kokeneen lapsen leikki-käyttäytyminen, sekä miten psyykkinen trauma ilmenee osastohoidossa olevan lapsen leikissä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin teema-haastatteluilla. Haastatteluihin osallistui viisi sairaanhoitajaa, jotka työskentelevät osastohoidossa olevien psyykkisesti traumatisoituneiden lasten parissa. Haastattelut taltioitiin ääninauhurilla, litteroitiin ja analysointi suoritettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tuloksia tarkastellessa kävi ilmi erityisesti se, että psyykkisen trauman kokenut lapsi ei leiki, koska leikkitaitoja ei ole. Taidot leikkiin puuttuvat joko täysin tai ovat vähäiset. Psyykkisen trauman kokeneen lapsen leikki on monesti kaoottista ja tuhoavaa, juonta ei ole ja leikin kulku on epäjohdonmukaista. Leikki ei anna suoria viitteitä koetusta traumasta, mutta trauman ilmeneminen roolien kautta on tyypillisempää. Lapset harvoin kykenevät yhteiseen vuorovaikutukselliseen leikkiin keskenään, koska heiltä puuttuu sekä sosiaaliset taidot että empatiakyky. Opinnäytetyön tuloksia tarkasteltaessa kävi ilmi myös se, että trauma aiheuttaa lapsen ikäkehitykseen aukkokohtia sinne, missä trauma on alkanut tai ollut pahimmillaan. Tämä aiheuttaa sen, ettei leikki vastaa ikätasoa, vaan on ennemmin pikkulapsille tyypillistä rinnakkaisleikkiä.
Trauman kokeneen lapsen leikistä ei voi tehdä päätelmiä, tai diagnooseja, mutta se saattaa antaa viitteitä koetusta traumasta. On hyvin yksilöllistä, miten lapsi käsittelee kokemaansa traumaa ja miten se ilmenee lapsen toiminnassa. Tärkeänä kehittämishaasteena esille nousi aikuisen tuki ja turva suhteessa lapseen sekä leikillisyys lapsen hoitotyön punaisena lankana. Jatkotutkimusehdotuksena olisi tarkastella aihetta psyykkisen trauman kokeneen lapsen näkökulmasta, esimerkiksi havainnoimalla. Jatkotutkimusehdotuksena olisi myös tarkastella theraplayn vaikutusta lapsen leikkiin.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin teema-haastatteluilla. Haastatteluihin osallistui viisi sairaanhoitajaa, jotka työskentelevät osastohoidossa olevien psyykkisesti traumatisoituneiden lasten parissa. Haastattelut taltioitiin ääninauhurilla, litteroitiin ja analysointi suoritettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tuloksia tarkastellessa kävi ilmi erityisesti se, että psyykkisen trauman kokenut lapsi ei leiki, koska leikkitaitoja ei ole. Taidot leikkiin puuttuvat joko täysin tai ovat vähäiset. Psyykkisen trauman kokeneen lapsen leikki on monesti kaoottista ja tuhoavaa, juonta ei ole ja leikin kulku on epäjohdonmukaista. Leikki ei anna suoria viitteitä koetusta traumasta, mutta trauman ilmeneminen roolien kautta on tyypillisempää. Lapset harvoin kykenevät yhteiseen vuorovaikutukselliseen leikkiin keskenään, koska heiltä puuttuu sekä sosiaaliset taidot että empatiakyky. Opinnäytetyön tuloksia tarkasteltaessa kävi ilmi myös se, että trauma aiheuttaa lapsen ikäkehitykseen aukkokohtia sinne, missä trauma on alkanut tai ollut pahimmillaan. Tämä aiheuttaa sen, ettei leikki vastaa ikätasoa, vaan on ennemmin pikkulapsille tyypillistä rinnakkaisleikkiä.
Trauman kokeneen lapsen leikistä ei voi tehdä päätelmiä, tai diagnooseja, mutta se saattaa antaa viitteitä koetusta traumasta. On hyvin yksilöllistä, miten lapsi käsittelee kokemaansa traumaa ja miten se ilmenee lapsen toiminnassa. Tärkeänä kehittämishaasteena esille nousi aikuisen tuki ja turva suhteessa lapseen sekä leikillisyys lapsen hoitotyön punaisena lankana. Jatkotutkimusehdotuksena olisi tarkastella aihetta psyykkisen trauman kokeneen lapsen näkökulmasta, esimerkiksi havainnoimalla. Jatkotutkimusehdotuksena olisi myös tarkastella theraplayn vaikutusta lapsen leikkiin.