Asiantuntijan vallankäyttö : Perioperatiivisen sairaanhoitajan tietoisuus vaikutuksestaan potilaaseen
Koivisto, Maria; Jarva, Sanna (2015)
Koivisto, Maria
Jarva, Sanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060412467
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060412467
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata erään perioperatiivisen yksikön sairaanhoitajien kokemuksia vallankäytöstä hoitotyössä sekä heidän tietoisuuttaan vallankäytön vaikutuksesta potilaaseen hoitotyössä. Tavoitteena oli, että sairaanhoitajat pohtivat vallankäyttöä hoitotyössä ja saavat ymmärrystä oman ammatillisen toiminnan ja eettisen päätöksenteon analysoimiseen sekä näkökulmia vuorovaikutustaitojen ja päätöksenteon kehittämiseen hoitotyössä. Tehtävänä oli kartoittaa sairaanhoitajien kokemuksia vallankäytöstä, eettisestä ajattelusta ja päätöksentekoprosessista perioperatiivisessa hoitotyössä.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, jotka tehtiin perioperatiivisen yksikön neljälle sairaanhoitajalle syksyllä 2014. Haastattelut nauhoitettiin ja kirjoitettiin auki. Sisällönanalyysi tehtiin teorialähtöisesti käyttäen viitekehyksen käsitteitä analyysin runkona.
Opinnäytetyön tulosten mukaan tutkitun yksikön sairaanhoitajat olivat varsin tietoisia toimintansa vaikutuksista potilaaseen. Sairaanhoitajat tiedostivat vallankäytön osa-alueita ja säätelivät toimintaansa potilaslähtöisesti. Sairaanhoitajien kuvauksista nousivat esiin vuorovaikutuksen eri keinojen käyttö tavoitteellisesti ja potilaslähtöisesti. Sairaanhoitajat toivat esiin runsaasti eettistä ajattelua ja potilaan yksilöllistä huomioimista. Eettisyyden määrittely rajoittui osin ikään, sukupuoleen, uskontoon ja rotuun kuuluvaksi tasa-arvoiseksi potilaan kohteluksi. Potilaiden erilaiset tarpeet ja yksilölliset tilanteet tunnistettiin tärkeiksi päätöksenteon osa-alueiksi, vaikka niitä ei aina nimettykään juuri eettiseksi toiminnaksi. Potilaslähtöisen vuorovaikutussuhteen tärkeimmiksi lähtökohdiksi sairaanhoitajat kuvailivat muun muassa läsnäoloa, turvallisuuden tunteen luomista, yksilöllisen kohtaamisen ja ohjauksen merkitystä sekä kokemuksesta ja potilaspalautteesta oppimista.
Jatkotutkimuksissa kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käyttämällä olisi mahdollista tutkia sairaanhoitajien näkemyksiä vallankäytön ja vuorovaikutuksen vaikutuksista potilaisiin yksikkökohtaisesti sekä kartoittaa, kuinka merkittävänä sairaanhoitajat pitävät vallankäytön osa-alueita ja niiden ammatillista hallintaa potilaslähtöisessä vuorovaikutussuhteessa. Havainnoinnin käyttö yhtenä aineistonkeruumenetelmänä toisi mahdollisesti uutta näkökulmaa laadullisella tutkimuksella saatuun tietoon. Potilaiden ja omaisten kokemusten tutkiminen tuottaisi tietoa asiantuntijoiden vallankäytöstä ja erityisesti sen vai- kutuksista potilaaseen heidän näkökulmastaan. Myös sairaanhoitajaopiskelijoiden ajatuksia ja ennakko-odotuksia sekä koulutuksen riittävyyttä vallankäytön tiedostamiseen tulisi kartoittaa tutkimuksen avulla.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, jotka tehtiin perioperatiivisen yksikön neljälle sairaanhoitajalle syksyllä 2014. Haastattelut nauhoitettiin ja kirjoitettiin auki. Sisällönanalyysi tehtiin teorialähtöisesti käyttäen viitekehyksen käsitteitä analyysin runkona.
Opinnäytetyön tulosten mukaan tutkitun yksikön sairaanhoitajat olivat varsin tietoisia toimintansa vaikutuksista potilaaseen. Sairaanhoitajat tiedostivat vallankäytön osa-alueita ja säätelivät toimintaansa potilaslähtöisesti. Sairaanhoitajien kuvauksista nousivat esiin vuorovaikutuksen eri keinojen käyttö tavoitteellisesti ja potilaslähtöisesti. Sairaanhoitajat toivat esiin runsaasti eettistä ajattelua ja potilaan yksilöllistä huomioimista. Eettisyyden määrittely rajoittui osin ikään, sukupuoleen, uskontoon ja rotuun kuuluvaksi tasa-arvoiseksi potilaan kohteluksi. Potilaiden erilaiset tarpeet ja yksilölliset tilanteet tunnistettiin tärkeiksi päätöksenteon osa-alueiksi, vaikka niitä ei aina nimettykään juuri eettiseksi toiminnaksi. Potilaslähtöisen vuorovaikutussuhteen tärkeimmiksi lähtökohdiksi sairaanhoitajat kuvailivat muun muassa läsnäoloa, turvallisuuden tunteen luomista, yksilöllisen kohtaamisen ja ohjauksen merkitystä sekä kokemuksesta ja potilaspalautteesta oppimista.
Jatkotutkimuksissa kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käyttämällä olisi mahdollista tutkia sairaanhoitajien näkemyksiä vallankäytön ja vuorovaikutuksen vaikutuksista potilaisiin yksikkökohtaisesti sekä kartoittaa, kuinka merkittävänä sairaanhoitajat pitävät vallankäytön osa-alueita ja niiden ammatillista hallintaa potilaslähtöisessä vuorovaikutussuhteessa. Havainnoinnin käyttö yhtenä aineistonkeruumenetelmänä toisi mahdollisesti uutta näkökulmaa laadullisella tutkimuksella saatuun tietoon. Potilaiden ja omaisten kokemusten tutkiminen tuottaisi tietoa asiantuntijoiden vallankäytöstä ja erityisesti sen vai- kutuksista potilaaseen heidän näkökulmastaan. Myös sairaanhoitajaopiskelijoiden ajatuksia ja ennakko-odotuksia sekä koulutuksen riittävyyttä vallankäytön tiedostamiseen tulisi kartoittaa tutkimuksen avulla.