MUISTISAIRAAN POTILAAN ELÄMÄN LOPPUVAIHEEN HOITOTYÖN KEHITTÄMINEN MYLLYPUISTOSAIRAALASSA
Pihlaja, Suvi (2015)
Pihlaja, Suvi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505137834
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505137834
Tiivistelmä
Pihlaja, Suvi. Muistisairaan potilaan elämän loppuvaiheen hoitotyön kehittäminen Myllypuistosairaalassa.
Diak, kevät 2015, 109 s., 7 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Terveyden edistämisen koulutusohjelma, sairaanhoitaja, ylempi AMK.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuolevan muistisairaan potilaan ja hänen läheistensä hyvän elämänlaadun tukeminen. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää muistisairaan potilaan elämän loppuvaiheen hoitoa Myllypuistosairaalassa osastoilla 4 ja 5 luomalla yhteinen toimintamalli potilaan ja potilaan omaisen kanssa käytäviin hoitolinjakeskusteluihin. Hoitolinjakeskusteluiden toimintamallin kehittäminen tapahtui kevään 2014 aikana pienryhmätapaamisissa, johon osallistui 7 hoitajaa Myllypuisto-sairaalasta. Kehittämisprojekti sisälsi myös perehdytyksen hoitolinjakeskustelun toimintamallin toteutukseen, kyselyn 15 potilaan omaisille sekä 2 pienryhmähaastattelua Myllypuistosairaalan hoitajille, joihin osallistui yhteensä 7 hoitajaa. Tiedonkeruun tavoitteena oli saada palautetta muistisairaan potilaan loppuvaiheen hoidosta, kehittämisehdotuksista, vuorovaikutuksesta omaisten ja henkilökunnan kesken sekä kokemuksia hoitolinjakeskusteluista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Omaiset kokivat tärkeäksi osallistumisen mahdollisuuden potilaan loppuvaiheen hoidon suunnitteluun. Hoitajat taas kokivat hoitolinjakeskusteluissa yhdessä sovittujen asioiden tuovan turvaa potilaan hoidon suunnittelulle. Hoitolinjakeskusteluiden kehittämisehdotuksiksi nousivat keskusteluiden ajankohdan varhaisempi toteutuminen potilaan itsemääräämisoikeuden näkökulmasta esimerkiksi jo kotihoidossa, aiheesta esitteen tekeminen omaisille päätöksenteon tueksi sekä elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelusta tiedon jakaminen niissä yksiköissä tai vastaanotoilla joissa muistisairaat käyvät.
Potilaiden omaiset olivat pääosin tyytyväisiä potilaan saamaan hoitoon. Omaisten mukaan hoidossa huomioitiin hyvin potilaiden erilaisia tarpeita ja toiveita sekä kivunhoito oli riittävää. Omaiset olivat saaneet hyvin tietoa, etenkin potilaan loppuvaiheen hoitoon liittyvistä asioista. Osa omaisista koki, että tietoa saa pääosin vain kyselemällä. Hoitajien näkökulmasta potilaan kivun hoidossa oli osittain parannettavaa.
Potilaan loppuvaiheen hoidon yhtenä kehittämisehdotuksena oli potilaan saama virikkeellinen toiminta omaisten ja hoitajien näkökulmasta. Hoitajat kokivat, että virikkeellisen toiminnan järjestäminen nykyisillä resursseilla on haasteellista. Hoitajat toivat haastatteluissa esille potilaiden ja omaisten toiveiden toteuttamisen tärkeyden, jota voitaisiin vahvistaa esimerkiksi vapaaehtoisten tai opiskelijoiden avulla. Vapaaehtoiset voisivat myös tukea kuolevan potilaan vierihoitoa, jota ei kyetty nykyisillä resursseilla toteuttamaan.
Diak, kevät 2015, 109 s., 7 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Terveyden edistämisen koulutusohjelma, sairaanhoitaja, ylempi AMK.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuolevan muistisairaan potilaan ja hänen läheistensä hyvän elämänlaadun tukeminen. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää muistisairaan potilaan elämän loppuvaiheen hoitoa Myllypuistosairaalassa osastoilla 4 ja 5 luomalla yhteinen toimintamalli potilaan ja potilaan omaisen kanssa käytäviin hoitolinjakeskusteluihin. Hoitolinjakeskusteluiden toimintamallin kehittäminen tapahtui kevään 2014 aikana pienryhmätapaamisissa, johon osallistui 7 hoitajaa Myllypuisto-sairaalasta. Kehittämisprojekti sisälsi myös perehdytyksen hoitolinjakeskustelun toimintamallin toteutukseen, kyselyn 15 potilaan omaisille sekä 2 pienryhmähaastattelua Myllypuistosairaalan hoitajille, joihin osallistui yhteensä 7 hoitajaa. Tiedonkeruun tavoitteena oli saada palautetta muistisairaan potilaan loppuvaiheen hoidosta, kehittämisehdotuksista, vuorovaikutuksesta omaisten ja henkilökunnan kesken sekä kokemuksia hoitolinjakeskusteluista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Omaiset kokivat tärkeäksi osallistumisen mahdollisuuden potilaan loppuvaiheen hoidon suunnitteluun. Hoitajat taas kokivat hoitolinjakeskusteluissa yhdessä sovittujen asioiden tuovan turvaa potilaan hoidon suunnittelulle. Hoitolinjakeskusteluiden kehittämisehdotuksiksi nousivat keskusteluiden ajankohdan varhaisempi toteutuminen potilaan itsemääräämisoikeuden näkökulmasta esimerkiksi jo kotihoidossa, aiheesta esitteen tekeminen omaisille päätöksenteon tueksi sekä elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelusta tiedon jakaminen niissä yksiköissä tai vastaanotoilla joissa muistisairaat käyvät.
Potilaiden omaiset olivat pääosin tyytyväisiä potilaan saamaan hoitoon. Omaisten mukaan hoidossa huomioitiin hyvin potilaiden erilaisia tarpeita ja toiveita sekä kivunhoito oli riittävää. Omaiset olivat saaneet hyvin tietoa, etenkin potilaan loppuvaiheen hoitoon liittyvistä asioista. Osa omaisista koki, että tietoa saa pääosin vain kyselemällä. Hoitajien näkökulmasta potilaan kivun hoidossa oli osittain parannettavaa.
Potilaan loppuvaiheen hoidon yhtenä kehittämisehdotuksena oli potilaan saama virikkeellinen toiminta omaisten ja hoitajien näkökulmasta. Hoitajat kokivat, että virikkeellisen toiminnan järjestäminen nykyisillä resursseilla on haasteellista. Hoitajat toivat haastatteluissa esille potilaiden ja omaisten toiveiden toteuttamisen tärkeyden, jota voitaisiin vahvistaa esimerkiksi vapaaehtoisten tai opiskelijoiden avulla. Vapaaehtoiset voisivat myös tukea kuolevan potilaan vierihoitoa, jota ei kyetty nykyisillä resursseilla toteuttamaan.