Kirurgisen potilaan hoitoprosessi eturauhassyöpää sairastavien kokemana
Anttonen, Milla; Heinonen, Janiina (2015)
Anttonen, Milla
Heinonen, Janiina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061413325
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061413325
Tiivistelmä
Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä Suomessa. Helsingin Yliopistollisessa Keskussairaalassa (HYKS) tehdään vuosittain noin 200 eturauhasen poistoleikkausta, joista 90 % tehdään robottiavusteisesti.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla kirurgisen, eturauhassyöpää sairastavan potilaan kokemuksia hoitoprosessin aikana. Tavoitteena on kehittää hoitoa saadun tiedon perusteella.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla potilaita kuusi viikkoa robottiavusteisen laparoskooppisen eturauhasen poiston jälkeen. Tiedonkeruu toteutettiin keväällä 2015 ja yhteensä neljää ihmistä haastateltiin teemahaastattelun avulla. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Saatu teksti pelkistettiin ja ryhmiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaan kolmeen pääluokkaan ja 13 yläluokkaan.
Tulokset osoittivat, että haastateltavat kokivat päätöksenteon hoidosta vaikeaksi ja olisivat toivoneet lääkärin mielipidettä. Miehet kritisoivat myös poliklinikoilla ja itse hoitoon pääsyn odottelua. Ennen toimenpidettä haastateltavat olivat olleet stressaantuneita, mutteivat pelänneet operaatiota. Miehillä oli ollut vaikeuksia ymmärtää lääkäreiden puhetta. Miehet olivat osallistuneet ryhmäohjaukseen ennen leikkausta ja olivat olleet siihen tyytyväisiä. Haastateltavat olivat kokeneet saaneensa tarpeeksi tietoa, mutta olivat myös halunneet etsiä itse lisää internetistä. Lääkehoitoon miehet olivat olleet tyytyväisiä, kuten myös hoitoon ja kohteluun. Katetriin suhtauduttiin hyväksyvästi, mutta se oli häirinnyt jonkin verran miesten elämää. Katetrin poisto oli sujunut vaihtelevasti ja sitä oli myös jännitetty. Tukiverkostona miehillä oli perhe ja erityisesti puoliso. He eivät olleet hakeutuneet vertaistukiryhmiin, mutta osa olisi toivonut saavansa puhua jonkun kohtalontoverin kanssa.
Johtopäätös on että hoitoon ollaan tyytyväisiä, mutta tuki päätöksenteossa koetaan riittämättömänä ja pitkät odotusajat saattavat lisätä potilaan ahdistusta. Tukea päätöksenteossa tulisi lisätä ja vertaistuen piiriin tulisi kannustaa potilaita. Jatkotutkimusta voisi tehdä potilaan tukemisesta päätöksenteossa, vertaistuen vaikutuksesta päätöksentekoon ja katetrin kanssa elämiseen liittyvistä tunteista. Opetuksessa tulisi ottaa esille enemmän syöpää sairastavan potilaan hoitotyötä.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla kirurgisen, eturauhassyöpää sairastavan potilaan kokemuksia hoitoprosessin aikana. Tavoitteena on kehittää hoitoa saadun tiedon perusteella.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla potilaita kuusi viikkoa robottiavusteisen laparoskooppisen eturauhasen poiston jälkeen. Tiedonkeruu toteutettiin keväällä 2015 ja yhteensä neljää ihmistä haastateltiin teemahaastattelun avulla. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Saatu teksti pelkistettiin ja ryhmiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaan kolmeen pääluokkaan ja 13 yläluokkaan.
Tulokset osoittivat, että haastateltavat kokivat päätöksenteon hoidosta vaikeaksi ja olisivat toivoneet lääkärin mielipidettä. Miehet kritisoivat myös poliklinikoilla ja itse hoitoon pääsyn odottelua. Ennen toimenpidettä haastateltavat olivat olleet stressaantuneita, mutteivat pelänneet operaatiota. Miehillä oli ollut vaikeuksia ymmärtää lääkäreiden puhetta. Miehet olivat osallistuneet ryhmäohjaukseen ennen leikkausta ja olivat olleet siihen tyytyväisiä. Haastateltavat olivat kokeneet saaneensa tarpeeksi tietoa, mutta olivat myös halunneet etsiä itse lisää internetistä. Lääkehoitoon miehet olivat olleet tyytyväisiä, kuten myös hoitoon ja kohteluun. Katetriin suhtauduttiin hyväksyvästi, mutta se oli häirinnyt jonkin verran miesten elämää. Katetrin poisto oli sujunut vaihtelevasti ja sitä oli myös jännitetty. Tukiverkostona miehillä oli perhe ja erityisesti puoliso. He eivät olleet hakeutuneet vertaistukiryhmiin, mutta osa olisi toivonut saavansa puhua jonkun kohtalontoverin kanssa.
Johtopäätös on että hoitoon ollaan tyytyväisiä, mutta tuki päätöksenteossa koetaan riittämättömänä ja pitkät odotusajat saattavat lisätä potilaan ahdistusta. Tukea päätöksenteossa tulisi lisätä ja vertaistuen piiriin tulisi kannustaa potilaita. Jatkotutkimusta voisi tehdä potilaan tukemisesta päätöksenteossa, vertaistuen vaikutuksesta päätöksentekoon ja katetrin kanssa elämiseen liittyvistä tunteista. Opetuksessa tulisi ottaa esille enemmän syöpää sairastavan potilaan hoitotyötä.