Yleisimmät perinnölliset verenvuototaudit ja niiden hoito
Heikkinen, Pia; Jaatinen, Mari (2015)
Heikkinen, Pia
Jaatinen, Mari
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015091414595
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015091414595
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli systemaattista kirjallisuuskatsausta soveltaen kartoittaa tietoa yleisimmistä perinnöllisistä verenvuototaudeista sekä niiden oireista ja hoidosta. Tavoitteena on kehittää perinnöllistä verenvuototautia sairastavan potilaan hoitotyötä terveydenhuollossa. Työ pohjautuu kahden eri hakuprosessin tuloksiin, tutkittavia julkaisuja oli yhteensä 32+16 (n=48).
Yleisimmät perinnölliset verenvuototaudit ovat von Willebrandin tauti sekä hemofilia A ja B, jotka johtuvat hyytymistekijöiden vajeesta tai niiden toimintahäiriöstä. Hyytymistekijävajaukset aiheut-tavat vuotohäiriöitä, jolloin veren hyytyminen ei tapahdu kunnolla. Von Willebrandin taudissa tyypillisiä oireita ovat mustelmat, limakalvojen verenvuodot sekä naisien kohdalla myös runsaat kuukautiset. Hemofiliassa suuremmat verenvuodot ovat yleisempiä. Tyypillisiä hemofilian oireita ovat nivelten ja lihasten sisäiset verenvuodot spontaanisti tai vamman seurauksena. Vaikeissa tautimuodoissa yleensä annetaan suonensisäisesti hyytymistekijäkorvaushoitoa joko ennalta-ehkäisevästi tai tarvittaessa. Lievissä muodoissa voidaan käyttää myös muita hoitovaihtoehtoja. Vaikea-asteisessa sairaudessa ennaltaehkäisevä hoito on äärimmäisen tärkeää, jotta vältyttäi-siin tuki- ja liikuntaelimistön suuremmilta komplikaatioilta, joita ovat krooninen nivelkalvon tuleh-dus sekä nivelrikko.
Verenvuototautien hoito on haasteellista ja kallista, ja siksi se tulisi keskittää asiantuntijayksik-köön, jossa potilaalla on mahdollisuus saada moniammatillinen yhteistyöverkosto ympärilleen. Keskittämisellä saavutetaan parempia ja kustannustehokkaampia hoitotuloksia. Verenvuototau-tien hoitoa tulisi kehittää perusterveydenhuollossa, varsinkin paikoissa, joissa potilaat tarvitsevat kiireellistä hoitoa. Näissä paikoissa henkilökunnalle tulisi järjestää lisäkoulutuksia verenvuoto-tauteihin liittyen. Hoidon toteutus on hoitohenkilökunnan vastuulla ja sen vuoksi myös näihin harvinaisiin sairauksiin tulisi perehtyä.
Yleisimmät perinnölliset verenvuototaudit ovat von Willebrandin tauti sekä hemofilia A ja B, jotka johtuvat hyytymistekijöiden vajeesta tai niiden toimintahäiriöstä. Hyytymistekijävajaukset aiheut-tavat vuotohäiriöitä, jolloin veren hyytyminen ei tapahdu kunnolla. Von Willebrandin taudissa tyypillisiä oireita ovat mustelmat, limakalvojen verenvuodot sekä naisien kohdalla myös runsaat kuukautiset. Hemofiliassa suuremmat verenvuodot ovat yleisempiä. Tyypillisiä hemofilian oireita ovat nivelten ja lihasten sisäiset verenvuodot spontaanisti tai vamman seurauksena. Vaikeissa tautimuodoissa yleensä annetaan suonensisäisesti hyytymistekijäkorvaushoitoa joko ennalta-ehkäisevästi tai tarvittaessa. Lievissä muodoissa voidaan käyttää myös muita hoitovaihtoehtoja. Vaikea-asteisessa sairaudessa ennaltaehkäisevä hoito on äärimmäisen tärkeää, jotta vältyttäi-siin tuki- ja liikuntaelimistön suuremmilta komplikaatioilta, joita ovat krooninen nivelkalvon tuleh-dus sekä nivelrikko.
Verenvuototautien hoito on haasteellista ja kallista, ja siksi se tulisi keskittää asiantuntijayksik-köön, jossa potilaalla on mahdollisuus saada moniammatillinen yhteistyöverkosto ympärilleen. Keskittämisellä saavutetaan parempia ja kustannustehokkaampia hoitotuloksia. Verenvuototau-tien hoitoa tulisi kehittää perusterveydenhuollossa, varsinkin paikoissa, joissa potilaat tarvitsevat kiireellistä hoitoa. Näissä paikoissa henkilökunnalle tulisi järjestää lisäkoulutuksia verenvuoto-tauteihin liittyen. Hoidon toteutus on hoitohenkilökunnan vastuulla ja sen vuoksi myös näihin harvinaisiin sairauksiin tulisi perehtyä.