Anger, aggression and violence in healthcare : material for nursing education
Hurskainen, Tanja; Katainen, Minni (2015)
Hurskainen, Tanja
Katainen, Minni
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100815245
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100815245
Tiivistelmä
Viha on nähtävissä joka puolella yhteiskunnassamme; kotona, koulussa, työpaikoilla, maanteillä, kaupoissa, mediassa, lentokoneissa, kirkoissa, sairaaloissa ja lista voisi jatkua loputtomiin. Näinä päivinä viha ja sen ilmaiseminen esiintyvät myös merkittävänä ongelmana terveydenhuollon toimintayksiköissä. Eri hoitotyön työskentelymahdollisuuksien jatkuvasti lisääntyessä laajemmalle alueelle vihaa kohdataan monien eri ryhmien välillä. Yleisimmin sitä tavataan potilaiden ja sairaanhoitajien kesken, sairaanhoitajien keskuudessa, omaisten ja sairaanhoitajien kesken sekä mm. lääkärien ja sairaanhoitajien välillä (Miracle 2013, 125.)
Tv-ohjelma Silminnäkijä toteutti internet-kyselyn koskien väkivaltaa työpaikalla tammikuussa 2014. Kyselyn taustalla oli tieto siitä, että vuosittain 100 000 suomalaista työntekijää kokee jonkinlaista väkivallan muotoa; nimittelyä, lyömistä, puremista, sylkemistä, repimistä, potkimista, kuristamista, puukottamista jne. Vajaassa kahdessa päivässä kyselyyn vastasi 1153 ihmistä ja tulokset varsinkin hoitotyön näkökulmasta olivat hälyttäviä, erityisesti ottaen huomioon nuorten sairaanhoitajien kommentit (Valkeeniemi 2014 a,b.). Työpaikka käytäntöihin tehtyjen muutoksien lisäksi, sairaanhoitajien tulisi tunnistaa vihan, aggression ja väkivallan riskit ei vain potilaihin nähden, vaan myös heidän omaisiinsa sekä muihin sairaanhoitajiin ja kollegoihin nähden. Sairaanhoitajat tulisi kouluttaa näihin vaikeisiin tilanteisiin. Heidän tulisi myös oppia tunnistamaan omat vihan tunteensa sekä oppia selviytymään että käsittelemään niitä.
Kun tilanne kärjistyy väkivallan tasolle, tutkimukset osoittavat että koulutus on tärkeää, joten kunnollisen koulutuksen saaneet hoitoalan työskentelijät kohtaavat sitä vähemmän. Vaikka väkivalta on yleistä hoitoalalla, siitä ei puhuta. Esimerkiksi vammaisten parissa työskentelevä hoitaja saattaa joutua kohtaamaan läpsimistä ja lyömistä, ns. ”mietoa väkivaltaa”, niin usein että eivät ajattele sen olevan eteenpäin kertomisen arvoista syystä että he syyttävät itseään ajatellen ” minun olisi pitänyt muistaa suojella itseäni paremmin ennalta arvaamattoman potilaan kanssa.” (Tornberg 1997, 133.) Ellilä (2005) tarkentaa että väkivallan uhka on olemassa ja sitä ei tulisi sallia, ja että joka loukkaus tulisi raportoida ja oikeanlainen jälkihoito tulisi taata (Ellilä 2005). Kuten professori Shirey (2007) korostaa, viha ei ainoastaan esiinny kansanterveydellisenä riskinä ja uhkaa yhteiskuntaa, mutta se aiheuttaa myös opetus-oppimis vaikeuksia, myös sairaanhoitajien keskuudessa (Shirey 2007, 568). Nämä ovat taustasyinä miksi tämä opetusmateriaali vihasta, aggressiosta sekä väkivallasta on luotu. Tämä materiaali on suunniteltu antamaan kokonaiskuva tästä aiheesta ja sitä voivat käyttää sekä jo valmistuneet, asiasta kiinnostuneet, että itsenäisesti opiskelevat. Materiaali on tarkoitettu käytettäväksi kokonaisuutena tai osissa riippuen opetustilanteesta.
Tv-ohjelma Silminnäkijä toteutti internet-kyselyn koskien väkivaltaa työpaikalla tammikuussa 2014. Kyselyn taustalla oli tieto siitä, että vuosittain 100 000 suomalaista työntekijää kokee jonkinlaista väkivallan muotoa; nimittelyä, lyömistä, puremista, sylkemistä, repimistä, potkimista, kuristamista, puukottamista jne. Vajaassa kahdessa päivässä kyselyyn vastasi 1153 ihmistä ja tulokset varsinkin hoitotyön näkökulmasta olivat hälyttäviä, erityisesti ottaen huomioon nuorten sairaanhoitajien kommentit (Valkeeniemi 2014 a,b.). Työpaikka käytäntöihin tehtyjen muutoksien lisäksi, sairaanhoitajien tulisi tunnistaa vihan, aggression ja väkivallan riskit ei vain potilaihin nähden, vaan myös heidän omaisiinsa sekä muihin sairaanhoitajiin ja kollegoihin nähden. Sairaanhoitajat tulisi kouluttaa näihin vaikeisiin tilanteisiin. Heidän tulisi myös oppia tunnistamaan omat vihan tunteensa sekä oppia selviytymään että käsittelemään niitä.
Kun tilanne kärjistyy väkivallan tasolle, tutkimukset osoittavat että koulutus on tärkeää, joten kunnollisen koulutuksen saaneet hoitoalan työskentelijät kohtaavat sitä vähemmän. Vaikka väkivalta on yleistä hoitoalalla, siitä ei puhuta. Esimerkiksi vammaisten parissa työskentelevä hoitaja saattaa joutua kohtaamaan läpsimistä ja lyömistä, ns. ”mietoa väkivaltaa”, niin usein että eivät ajattele sen olevan eteenpäin kertomisen arvoista syystä että he syyttävät itseään ajatellen ” minun olisi pitänyt muistaa suojella itseäni paremmin ennalta arvaamattoman potilaan kanssa.” (Tornberg 1997, 133.) Ellilä (2005) tarkentaa että väkivallan uhka on olemassa ja sitä ei tulisi sallia, ja että joka loukkaus tulisi raportoida ja oikeanlainen jälkihoito tulisi taata (Ellilä 2005). Kuten professori Shirey (2007) korostaa, viha ei ainoastaan esiinny kansanterveydellisenä riskinä ja uhkaa yhteiskuntaa, mutta se aiheuttaa myös opetus-oppimis vaikeuksia, myös sairaanhoitajien keskuudessa (Shirey 2007, 568). Nämä ovat taustasyinä miksi tämä opetusmateriaali vihasta, aggressiosta sekä väkivallasta on luotu. Tämä materiaali on suunniteltu antamaan kokonaiskuva tästä aiheesta ja sitä voivat käyttää sekä jo valmistuneet, asiasta kiinnostuneet, että itsenäisesti opiskelevat. Materiaali on tarkoitettu käytettäväksi kokonaisuutena tai osissa riippuen opetustilanteesta.