Eettinen analyysi mielenterveyden häiriöitä käsittelevistä kauhuelokuvista
Korjus, Katariina (2015)
Korjus, Katariina
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102215615
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102215615
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä analysoidaan tapoja, joilla mielenterveyden häiriöitä kuvataan kauhuelokuvagenressä. Analyysin kohteena on kolme eri kauhuelokuvaa, kolmelta eri aikakaudelta. Elokuvat ovat Hitchcockin Psyko (1960), Kubrickin Hohto (1980) ja Carpenterin The Ward (2010), joista jokainen käsittelee kauhun keinoin mielenterveyden järkkymistä.
Työssäni tarkastelussa on kauhuelokuva lajityyppinä ja mielenterveyden häiriöiden kuvaaminen mediassa yleensä. Jotta eettistä analyysia on mahdollista tehdä, työssäni selvitetään myös elokuvantekijän ilmaisunvapautta suhteessa Suomen elokuvasensuurin historiaan sekä taiteen etiikkaa teoriana.
Juuri kauhuelokuville ominaisten piirteiden vuoksi mielenterveyden häiriöiden kuvaamisen eettinen analyysi osoittautui monimutkaiseksi tutkimuskohteeksi. Mielenterveyden ammattilaisten ja kauhuelokuvan tekijöiden näkemykset poikkeavat toisistaan suuresti. Mielenterveyden ammattilaiset ovat huolissaan median tavasta kuvata mielenterveyden häiriöitä kielteisessä valossa, kun taas elokuvantekijöitä kiehtoo ajatus siitä, mitä ihminen voi pahimmillaan olla.
Työssäni tarkastelussa on kauhuelokuva lajityyppinä ja mielenterveyden häiriöiden kuvaaminen mediassa yleensä. Jotta eettistä analyysia on mahdollista tehdä, työssäni selvitetään myös elokuvantekijän ilmaisunvapautta suhteessa Suomen elokuvasensuurin historiaan sekä taiteen etiikkaa teoriana.
Juuri kauhuelokuville ominaisten piirteiden vuoksi mielenterveyden häiriöiden kuvaamisen eettinen analyysi osoittautui monimutkaiseksi tutkimuskohteeksi. Mielenterveyden ammattilaisten ja kauhuelokuvan tekijöiden näkemykset poikkeavat toisistaan suuresti. Mielenterveyden ammattilaiset ovat huolissaan median tavasta kuvata mielenterveyden häiriöitä kielteisessä valossa, kun taas elokuvantekijöitä kiehtoo ajatus siitä, mitä ihminen voi pahimmillaan olla.