Terveydenhoitajalta saatu sosiaalinen tuki : kehitysvammaisten lasten vanhempien kokemuksia ja toiveita
Hartikainen, Anna; Kolari, Paula (2015)
Hartikainen, Anna
Kolari, Paula
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102415680
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102415680
Tiivistelmä
Kehitysvammaisuus ei ole sairaus. Kehitysvammaisuudella tarkoitetaan vaikeutta ymmärtää ja oppia uusia asioita. Kehitysvammaisen henkilön kehitys on joko synnynnäisesti tai kehitysiässä häiriintynyt tai estynyt siten, että henkilön fyysinen tai psyykkinen suorituskyky on rajoittunut pysyvästi. Kehitysvamma voidaan todeta joko raskausaikana, heti syntymän jälkeen tai yleisimmissä tapauksissa lapsen kehitysiässä. Syitä kehitysvammaisuuteen tiedetään useita. Joskus kehitysvammaisuuden syyt jäävät tuntemattomiksi. Kansaneläkelaitoksen mukaan kehi-tysvammaisia on Suomessa 35 000 eli 0,67 % väestöstä.
Sosiaalisen tuen muotoja ovat emotionaalinen tuki, käytännön apu, informatiivinen eli tiedollinen tuki ja vertailutuki. Terveydenhoitaja on ensisijainen sosiaalisen tuen antaja äitiys- ja lastenneuvoloissa, jossa lähes kaikki Suomessa asuvat perheet asioivat.
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kehitysvammaisten lasten vanhempien kokemuksia ja kartoittaa toiveita terveydenhoitajalta saadusta sosiaalisesta tuesta kehitysvammaisen lapsen syntymän jälkeen. Tavoitteena on, että saadut tutkimustulokset auttaisivat terveydenhoitajia vanhempien kohtaamisessa ja tukemisessa ja heidän tietämyksensä kehitysvammaisuudesta lisääntyisi.
Työ toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin kehitysvammaisten lasten vanhemmille suunnatulla verkkokyselyllä. Kyselyyn vastasi kymmenen (10) vanhempaa, joilta saimme hyväksyttäviä vastauksia kuusi (6) kappaletta. Kootusta aineistosta tehtiin induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Aineistostamme käy ilmi, että suurin osa vanhemmista oli saanut terveydenhoitajalta sosiaalista tukea hyvin vähän tai ei ollenkaan. Suurin osa vanhemmista toi vastauksissaan ilmi, että he käyttivät neuvolan palveluita hyvin vähän ja lapsen hoito tapahtui pääosin erikoissairaanhoidossa. Vain yksi vanhemmista toi ilmi neuvolan terveydenhoitajalta saamansa tuen tärkeyden. Valtaosa kyselyyn vastanneista kehitysvammaisten lasten vanhemmista olisi toivonut saavansa enemmän sosiaalista tukea terveydenhoitajalta. Eniten toivottiin lisää emotionaalista tukea ja läsnäoloa. Osa vanhemmista olisi toivonut myös konkreettista apua joko itse terveydenhoitajalta tai hänen apuaan sen järjestämiseen. Vastauksista käy ilmi myös vanhempien toiveet jutteluseurasta sekä ammattitaitoisesta tiedon antamisesta kehitysvammaisuudesta.
Tutkimuksesta ja siitä kerätystä tiedosta voivat hyötyä terveydenhoitajat, alan opiskelijat sekä muut aiheesta kiinnostuneet. Tutkimus sisältää ajankohtaista tietoa kehitysvammaisuudesta sekä ehdotuksia ja ajatuksia oman työn tueksi ja kehittämiseksi terveydenhoitajille ja alan opiskelijoille. Erityisesti tietoa saadaan siitä, kuinka vanhemmat toivoisivat heidät kohdattavan ja millaista sosiaalista tukea neuvolan terveydenhoitaja voisi heille tarjota. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan myös soveltaa ja hyödyntää eri sosiaali- ja terveysalan työalueilla.
Sosiaalisen tuen muotoja ovat emotionaalinen tuki, käytännön apu, informatiivinen eli tiedollinen tuki ja vertailutuki. Terveydenhoitaja on ensisijainen sosiaalisen tuen antaja äitiys- ja lastenneuvoloissa, jossa lähes kaikki Suomessa asuvat perheet asioivat.
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kehitysvammaisten lasten vanhempien kokemuksia ja kartoittaa toiveita terveydenhoitajalta saadusta sosiaalisesta tuesta kehitysvammaisen lapsen syntymän jälkeen. Tavoitteena on, että saadut tutkimustulokset auttaisivat terveydenhoitajia vanhempien kohtaamisessa ja tukemisessa ja heidän tietämyksensä kehitysvammaisuudesta lisääntyisi.
Työ toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin kehitysvammaisten lasten vanhemmille suunnatulla verkkokyselyllä. Kyselyyn vastasi kymmenen (10) vanhempaa, joilta saimme hyväksyttäviä vastauksia kuusi (6) kappaletta. Kootusta aineistosta tehtiin induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Aineistostamme käy ilmi, että suurin osa vanhemmista oli saanut terveydenhoitajalta sosiaalista tukea hyvin vähän tai ei ollenkaan. Suurin osa vanhemmista toi vastauksissaan ilmi, että he käyttivät neuvolan palveluita hyvin vähän ja lapsen hoito tapahtui pääosin erikoissairaanhoidossa. Vain yksi vanhemmista toi ilmi neuvolan terveydenhoitajalta saamansa tuen tärkeyden. Valtaosa kyselyyn vastanneista kehitysvammaisten lasten vanhemmista olisi toivonut saavansa enemmän sosiaalista tukea terveydenhoitajalta. Eniten toivottiin lisää emotionaalista tukea ja läsnäoloa. Osa vanhemmista olisi toivonut myös konkreettista apua joko itse terveydenhoitajalta tai hänen apuaan sen järjestämiseen. Vastauksista käy ilmi myös vanhempien toiveet jutteluseurasta sekä ammattitaitoisesta tiedon antamisesta kehitysvammaisuudesta.
Tutkimuksesta ja siitä kerätystä tiedosta voivat hyötyä terveydenhoitajat, alan opiskelijat sekä muut aiheesta kiinnostuneet. Tutkimus sisältää ajankohtaista tietoa kehitysvammaisuudesta sekä ehdotuksia ja ajatuksia oman työn tueksi ja kehittämiseksi terveydenhoitajille ja alan opiskelijoille. Erityisesti tietoa saadaan siitä, kuinka vanhemmat toivoisivat heidät kohdattavan ja millaista sosiaalista tukea neuvolan terveydenhoitaja voisi heille tarjota. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan myös soveltaa ja hyödyntää eri sosiaali- ja terveysalan työalueilla.