Synnytyksen jälkeinen masennus ja sen tunnistaminen neuvolassa : haastattelu terveydenhoitajille
Ryynänen, Emmi; Varis, Anastasia; Maaninen, Tanja (2015)
Ryynänen, Emmi
Varis, Anastasia
Maaninen, Tanja
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102515684
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102515684
Tiivistelmä
Synnytyksen jälkeisellä masennuksella tarkoitetaan äidin kokemaa masennusta, joka voi alkaa kuukauden tai muutaman kuukauden kuluessa synnytyksestä. Varsinaisesta synnytysmasennuksesta kärsii arviolta 10 - 15 % äideistä. Se merkitsee Suomessa noin 6 000 - 15 600 sairastunutta äitiä joka vuosi. Synnytyksen jälkeinen masennus määritellään lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi masennukseksi. Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet ovat melko samankaltaiset kuin muissakin elämänvaiheissa esiintyvissä masennuksissa. Terveydenhoitajat äitiys- ja lastenneuvoloissa ovat keskeisessä asemassa äidin masennuksen tunnistamisessa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata synnytyksen jälkeistä masennusta ja sen tunnistamista neuvolassa sekä terveydenhoitajien omaa käsitystä ammattitaitonsa riittävyydestä synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä äitien synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja sen tunnistamisesta, jotta osattaisiin hoitaa näitä äitejä paremmin ja tunnistaa masennuksen ajoissa.
Työ toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin avoimella haastattelulla Kuopion kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajilta. Haastatteluun osallistui seitsemän (7) terveydenhoitajaa. Kootusta aineistosta tehtiin induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee äidin ulkoisen olemuksen muutoksina, äidin ja vauvan/puolison välisen vuorovaikutuksen ongelmina ja äidin tunne-elämän ongelmina. Terveydenhoitajat kertoivat, että synnytyksen jälkeinen masennus on tunnistettavissa. Toisaalta osa masentuneista äideistä jää tunnistamatta joko äidistä tai terveydenhoitajista johtuvista syistä. Yleensä tunnistaminen tapahtuu äidin omien kertomusten pohjalta. Haastatteluista kävi ilmi, että synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaminen vaatii terveydenhoitajalta kokonaiskuvan muodostamista äidistä. Kolme tärkeintä keinoa synnytyksen jälkeiseen masenukseen tunnistamiseen ovat: EPDS-lomake, havainnointi (vastaanotolla ja kotikäynnillä) ja voinnin kysyminen äidiltä. Terveydenhoitajat kokivat, että heillä on koulutuksen puolesta ammattitaitoa tunnistaa synnytyksen jälkeinen masennus. Lisäksi he toivat esille, että kokemusten ja työvuosien karttuessa ammattitaito vain lisääntyy.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lasten- ja äitiysneuvolatyössä ja sen kehittämisessä. Tässä tutkimuksessa haastateltiin melko kokeneita terveydenhoitajia ja olisikin mielenkiintoista tietää, millaiset valmiudet vastavalmistuneella terveydenhoitajalla on tunnistaa synnytyksen jälkeinen masennus? Olisi myös haastavaa tutkia äitien kokemuksia synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Keräämällä äitien omakohtaisia kertomuksia saatettaisiin aiheesta saada paljon merkityksellistä tutkimusmateriaalia. Isät eivät fyysisesti synnytä lasta, joten myös isien tutkiminen olisi tärkeää; miten synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee iseillä ja mistä se johtuu.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata synnytyksen jälkeistä masennusta ja sen tunnistamista neuvolassa sekä terveydenhoitajien omaa käsitystä ammattitaitonsa riittävyydestä synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä äitien synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja sen tunnistamisesta, jotta osattaisiin hoitaa näitä äitejä paremmin ja tunnistaa masennuksen ajoissa.
Työ toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin avoimella haastattelulla Kuopion kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajilta. Haastatteluun osallistui seitsemän (7) terveydenhoitajaa. Kootusta aineistosta tehtiin induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee äidin ulkoisen olemuksen muutoksina, äidin ja vauvan/puolison välisen vuorovaikutuksen ongelmina ja äidin tunne-elämän ongelmina. Terveydenhoitajat kertoivat, että synnytyksen jälkeinen masennus on tunnistettavissa. Toisaalta osa masentuneista äideistä jää tunnistamatta joko äidistä tai terveydenhoitajista johtuvista syistä. Yleensä tunnistaminen tapahtuu äidin omien kertomusten pohjalta. Haastatteluista kävi ilmi, että synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaminen vaatii terveydenhoitajalta kokonaiskuvan muodostamista äidistä. Kolme tärkeintä keinoa synnytyksen jälkeiseen masenukseen tunnistamiseen ovat: EPDS-lomake, havainnointi (vastaanotolla ja kotikäynnillä) ja voinnin kysyminen äidiltä. Terveydenhoitajat kokivat, että heillä on koulutuksen puolesta ammattitaitoa tunnistaa synnytyksen jälkeinen masennus. Lisäksi he toivat esille, että kokemusten ja työvuosien karttuessa ammattitaito vain lisääntyy.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lasten- ja äitiysneuvolatyössä ja sen kehittämisessä. Tässä tutkimuksessa haastateltiin melko kokeneita terveydenhoitajia ja olisikin mielenkiintoista tietää, millaiset valmiudet vastavalmistuneella terveydenhoitajalla on tunnistaa synnytyksen jälkeinen masennus? Olisi myös haastavaa tutkia äitien kokemuksia synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Keräämällä äitien omakohtaisia kertomuksia saatettaisiin aiheesta saada paljon merkityksellistä tutkimusmateriaalia. Isät eivät fyysisesti synnytä lasta, joten myös isien tutkiminen olisi tärkeää; miten synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee iseillä ja mistä se johtuu.